(Urheilu)koiran monipuolinen liikunta

Urheilukoiran monipuolinen liikunta on aihe, joka on lähellä sydäntäni. Aihe, josta en tiennyt ensimmäistä, tai vielä toistakaan koiraa ottaessani yhtikäs mitään. Aihe, josta opin kokoajan lisää. Aihe, jossa en ole asiantuntija, mutta josta haluan kuitenkin kirjoittaa, omasta näkökulmastani katsottuna.

Urheilevan koiran tulee mielestäni saada mahdollisimman monipuolista liikuntaa (ja olla toki lajin vaatimukset huomioon ottaen parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa), palauttavia päiviä ja kehonhuoltoa unohtamatta.

Mitä tarkoittaa monipuolinen liikunta? Vielä Kundia ottaessani ajattelin, että monipuolista liikuntaa on kun vie koiran metsään ja se saa siellä juosta ja rällätä kaverin kanssa tai yksin, ja että sille heitellään lelua välillä. Tälläiset juoksulenkit kavereiden kanssa kyllä kuuluu yhä meidän repertuaariin vaihtelevissa määrin, mutta nykyään tulee enää harvoin heiteltyä lelua. En tykkää siitä paineesta ja terävästä pysähdyksestä mikä tapahtuu joka kerta kun koira (no, Kundi..) pysähtyy ottamaan lelun suuhun. Olen yrittänyt heitellä frisbeetä niin, että Kundi saisi sen ilmasta kiinni mutta ei ole vielä toistaiseksi onnistunut. :D Treeneissä kuitenkin heittelen palkkalelua jonkun verran, joten siinä tulee jo meidän heittelykiintiö täyteen. Nykyään lähinnä Kundi juoksee ja rällää, kun ulkoilee pentujen kanssa. Näissä ulkoiluissa olen pitänyt tärkeänä, että toista koiraa ei saa töniä tai taklata, eikä toisen päälle saa juosta niin, että se kaatuu kovasta vauhdista.

Rälläyslenkkien lisäksi tykkään käydä pitkiä palauttavia ravilenkkejä, jolloin koira on fleksissä tai vapaana (jos pystyy rauhallisesti ravailemaan ilman spurttailuja). Meillä kaksi vanhinta koiraa Aira ja Danny käyvät yleensä tälläisiä lenkkejä. Otan usein näille pitkille ja rauhallisille lenkeille myös Kundin mukaan, jolloin sillä ei ole ketään riehumiskaveria ja se tyytyy myös ravailemaan rauhallisesti.

Pennut toki tarvitsevat riehumisen lisäksi palauttavia ravilenkkejä, joten välillä käytän niitä fleksiravilenkeillä. Tosin nykyään meidän vapaat lenkit on pentujenkin kanssa jo suurimmaksi 1/3 hepulointia ja 2/3 rauhallista ravaamista niin fleksiravilenkit on vähentyneet sitten pikkupentuajan.

Edellä mainittujen lisäksi tykkään kohottaa ja ylläpitää Kundin kuntoa pyörän selästä käsin. Kundin kanssa käydään siis kerran tai pari viikossa (mahdollisuuksien mukaan) pitkiä pyörälenkkejä. Yleensä ensimmäiset kilometrit (lämmittelyn jälkeen tietysti) se saa vetää kieli poskella enimmät hulluudet pois ja sitten loppumatka ravaillaan suhteellisen rauhassa. Meidän pitkä lenkki käsittää 8-13km. Pyörässä on juoksutusta varten sivulla vaijeri, jossa Kundi on kiinni. Tykkään puolessa välissä vaihtaa vaijerin yleensä pyörän toiselle puolelle, jotta koira saa juosta molemmilla puolilla tasapuolisesti. Talvella pyöräilyn sijaan ajetaan kicksparkilla (jos lumitilanne suo), jolloin lenkki on lyhyempi ja suurimmaksi osaksi vetoa koko ajan.

Keväästä syksyyn Kundin liikuntarepertuaariin kuuluu myös juoksulenkit, jolloin se on minulla vetovaljaissa kiinni vyötäisillä ja juostaan yhdessä (heh, ei vielä yhtäkään lenkkiä tälle keväälle.. katsotaan milloin innostun)

Vielä lisäksi teetän lenkillä Kundille pysähdyksestä täyteen vauhtiin-spurtteja ja spurtteja ylämäkeen-tyylisiä vetoja hiekkakuopalla.

Kaiken fyysisyyden lisäksi pyrin pitämään myös ainakin yhden lepopäivän viikossa jolloin ei tehdä mitään. Erilaiset lihaskuntojumpat ja kehonhuolto on kaikilla meidän koirilla suuressa roolissa. Kundi jumppaa ja venyttelee useita kertoja viikossa. Samoin molempia pentuja on lähdetty rakentamaan kehonhallinta edellä tulevaisuuden lajeihin. Kaksi vanhempaa koiraa jumppaa vähemmän, mutta aikataulujen puitteissa pääsevät nekin jumppahuoneen porttien sisään (voi sitä intoa..). Olen tehnyt Kundin jumpista ja venyttelyistä koosteen, jos kiinnostaa katsoa ja saada vinkkejä niin se löytyy osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=WiDtI8R6ido&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1ZRGsQWS441nK_042YahW9AUcxxBzuQ6sxvii-jaMZGvyLiPv5DxTvMP0

Back On Trackin tuotteet on meillä kovassa käytössä, ennen treeniä, treenin aikana tauoilla ja treenin jälkeen. Koirat pyritään hierotuttamaan noin kerran kuussa ja osteopaatilla ja fyssarilla käymään vähintään puolivuosittain. Ollaankin pärjäilty aika kivasti. :)

Jälkiedit: luin tekstin vielä kerran läpi ja jos kuulostaa vähän neuroottiselta touhulta niin voin taata, että sitä se vähän onkin. :D

Viime vuoden tavoitteiden toteutuminen ja tavoitteet vuodelle 2020!

Tässäpä tavoitteet, mitä olin kirjannut vuodelle 2019:

Agility:
-Ensimmäinen SERT kolmosluokasta joko aksa- tai hyppyradalta / Done! Ensimmäinen SERT aksaradalta tuli jo vuosi sitten maaliskuussa ja toinen SERT aksaradalta myöskin vain viikko sen jälkeen. Sen sijaan hyppy-SERT:it ovat onnistuneet kiertämään meidät kaukaa.. 
-Nollat kasaan agilityn SM-kisoja varten, ja alkukesästä osallistuminen mahdollisesti SM-kisoihin / Done! Saatiin SM-nollat kasaan ja debytoitiin Vantaalla SM-kisoissa. Ohjaajaa tosin jännitti niin paljon, ettei tuloksilla juhlittu. Nolla tosin oli aika lähellä yhdeltä radalta!

Toko:
-TK2 / Done! Tosin tää ei toteutunut vuoden 2019 aikana, vaan 2020 alussa, mutta kuka näitä ny laskee..
-Osallistuminen tokon SM-kisoihin / Ei toteutunut :( 

Rally-toko:
-RTK2 / Done! Kevättalvella saatiin järkyttävällä räpellysradalla AVO-luokasta viimeinen tarvittava tulos ja RTK2. Sen myötä rally-toko jäi meidän lajirepertuaarista pois odottamaan Kundin eläkepäiviä.

PK-jälki:
-JK2 / No ei sitten lähelläkään.. buu!

PK-viesti:
-Treeniä, treeniä! Ja treeniporukan löytäminen ois aika pop! / Saatiin treenattua ja löydettiin kiva treeniporukka Keravalta!

Näyttelyt:
-2x puuttuvat SERT:it ja MVA-titteli olisi aika jepa! Jos ei vielä tämän vuoden aikana niin viimeistään vuonna 2020 :P / No mutta! Done!

Siinäpä ne, vaatimattomasti :D Lisäksi olisi kiva käydä ehkä vepen alkeiskurssi joko tänä, tai sitä seuraavana kesänä ihan huvin vuoksi vaan (pikku pyrriäinen rakastaa vettä niin kovin) ja lampaillakin olisi mukava pyörähtää kerran jos toisenkin, jos sopiva paikka löytyisi. / Vepen alkeiskurssi done! Lampailla ei sen sijaan päästy käymään... :/ 

TAVOITTEET VUODELLE 2020

Agility:
-FI-AVA titteli ois aika jees, ja yhden SERT:in päässä. Ja josko sieltä hyppyradoiltakin saisi edes yhten SERT:in!
-Osallistuminen agilityn SM-kisoihin

Toko:
-VOI-luokan korkkaus
-Osallistuminen tokon SM-kisoihin

PK-jälki
-No nyt tänä kesänä jos saisi taiteiltua sen JK2:sen

PK-viesti
-No näin vaatimattomasti et josko pääsis kokeeseen ja VK1

Vepe:
-Olisi kiva saada jostain ryhmästä ryhmäpaikka ja päästä tekemään SOVE Kundin kanssa

Lammasjutut
-Jos edes kerran pääsisi lampaille.. mielummin useamman kerran..

Päätavoite toki olisi pysyä terveenä ja nauttia harrastamisesta ja elämästä koiran kanssa!

"Siellä on kaapissa pari coronaa...."

Yhä useammin ja useammin pyörii nykyään päivän mielessä aikana otsikossa siteerattu Sannin biisi. Ja syystäkin. Koronavirus jyllää maailmalla ja Suomessa pysäyttäen lähestulkoon kaiken.

Koiratreenit on keskeytetty. Agilityhallit ovat kiinni ja itsenäinen treenaaminen kielletty. Osa ihmisistä on lomautettuna ja yritykset ovat vaarassa mennä nurin. Itsekin vetelehdin päivät pitkät kotona, kun töitä ei yksinkertaisesti ole. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu se, jos työskentelee nollasopparilla ilman takuupalkkaa ja saa palkan tehtyjen tuntien mukaan. Onneksi parempi puolisko on viittä vaille valmis sairaanhoitaja, joka painaa tälläkin hetkellä niska limassa töitä, jotta ihmisten terveys ja meidän henkilökohtainen taloustilanne olisi taattu.

Itseäni ei henkilökohtaisesti harmita koirahallien sulkeutuminen ja harrastustauko. Olin muutenkin ajatellut käydä yhdet kisat Kundin kanssa (halli-SM/EO-karsinta) ja sitten jäädä tauolle. Tauko alkoikin viikkoa odotettua aiemmin ja yhdet kisat jäivät välistä, mikä ei siis välttämättä ole olleenkaan huono asia. Viime aikoina kisaaminen on tuntunut tahmealta, radat vaikeilta enkä ole oikein saanut kunnon otetta treenaamisestakaan.

Nyt me nautitaan metsässä ja pellolla lenkkeilystä. Käydään hiekkakuopalla ottamassa ylämäkispurtteja. Tehdään pitkiä ravilenkkejä pyörän vieressä ja vahvistetaan peruskuntoa (koiran siis xD) ja jos ihan hurjaksi heittäydyn niin saatanpa itsekin joku päivä kirmata koira vetovyössä. Jäjestetään metsässä. Omalla pihalla pystyy myös tokoilemaan, ja sitä tehdään täysin ohjaajan oman motivaation mukaan. Sisällä kotona jumppaillaan, venytellään ja huolletaan (molempien) kroppia erityisen huolellisesti. Tehdään takapihalla juoksaripuomin targettia ja vahvistetaan kriteeriä. Sitten kun mies saa askarreltua pari hyppyä pihalle (ja piha vähän kuivuu), niin alan opettamaan Kundille kokoamisvihjettä/tiukkia käännöksiä.

Ainut harmitus tässä toki on se, että pennut eivät pääse tekemään minkäänlaista hallitreeniä pitkään aikaan, eivätkä pääse enää totuttelemaan kisahälinään ollessaan ihan pieniä. Onneksi ne molemmat ehtivät olla jo monissa kisoissa ja hallitreeneissä minulla mukana. Jos hurjaksi heittäydytään, niin saatetaan myös joku päivä käydä pentujen kanssa kaupan pihassa katsomassa ihmisiä ja naksuttelemassa niistä luopumista. Päivä kerrallaan eteenpäin. <3

Muutto maalle

Blogin päivitystahti laajaa kovasti, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että kirjoitusintoa alkaisi taas piisaamaan.



















Pian sen jälkeen, kun meidän koiralauma kasvoi viiteen koiraan, tehtiin kihlattuni kanssa kaupat omakotitalosta. Oltiin jo pitkään etsitty ja katseltu meille sopivaa taloa riittävän maalta, mutta tuntui, että sopivaa ei meinannut millään löytyä. Onneksi yksi talo kuitenkin löytyi, joka täytti kaikki kriteetit:

-maalla
-lenkkimaastot vieressä
-järkevä ja edukas lämmitysmuoto
-yksikerroksinen
-sauna
-kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä
-ei välitöntä remonttitarvetta
-riittävästi huoneita
-tasainen ja iso piha
-autotalli

Meidän ostama talo on siis vuonna 2007 rakennettu, ja siinä ei ole mitään remonttihuolia moneen vuoteen. Kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä löytyy, ja siitä vierestä sauna (molemmat best!)

Talo sijaitsee peltojen keskellä, ja meidän kotitien toiselta puolelta pääsee suoraan metsään. Koiria ei siis edes tarvitse kotoa lähtiessään välttämättä kiinnittää hihnaan, sen kun lähtee vaan lompsimaan. Ja täällä ei tosiaankaan liiku muita, korkeintaan riista- ja muita metsäneläimiä. :D

Piha on iso ja tasainen. Kunhan kevät koittaa ja maat sulaa kunnolla, piha olisi tarkoitus aidata kokonaan ja portit olisi tarkoitus asentaa kahteen kohtaan talon molemmille puolille. Lisäksi takapihaa olisi tarkoitus karsia, kaikki turhat puut ja puskat lähtee veks, koska minun olisi tarkoitus jossain vaiheessa saada ostettua sinne (tottakai) puomi ja muutama hyppyeste (vähintään). Kepit olenkin ostanut jo ja ne odottaa varastossa kuivempia kelejä.

(Kuva talon myynti-ilmoituksesta)











Lämmitysmuoto ja järkevä ja edullinen: maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys. Lisäksi kuten kuvasta näkyy, talo on yksikerroksinen. Talon kyljestä löytyy lämmin autotalli ja lisäksi autokatos.

(Kuva talon myynti-ilmoituksesta)











Makuuhuoneita on 4 kpl. Yksi on meidän omana makkarina, toinen on ns. "työhuoneena"/tietokonehuoneena, kolmas vierashuoneena ja neljäs koirien jumppa/treenihuoneena. Sain idean koirien jumppahuoneen rakentamisesta, kun näin instassa jollain/joillain samantyylisen huoneen ja tiesin heti, että haluan sellaisen myös omaan kotiin. :D

Jumppahuoneen takaseinälle (matottomaan kohtaan) olisi tarkoitus hommata jossain vaiheessa koirien juoksumatto. Tykkään tosi paljon miettiä tarkkaan koirien liikuntaa ja liikutusta, ja kun meillä koirien liikunta (heidan niin itse päättäessään) on suurimmaksi osaksi laukalla, haluaisin lisätä liikuntaan paljon pitkiä ravilenkkejä. Osan lenkeistä (varsinkin kesäaikaan) pystyy toteuttamaan pyörän vieressä (täällä on kymmeniä kilometrejä pehmeitä hiekkateitä), mutta varsinkin talven pimeinä ja liukkaina hetkinä koirien juoksumatto olisi oiva apu koirien peruskunnon ylläpitämiseen.

Ollaan asuttu täällä nyt noin kuukausi, ja pois en vaihtaisi. <3

Louhikorun Purripoika ja Räjähdysvaaran Pomminvarma

Niin on taas aika vierähtänyt. Viimeksi kirjoittaessani Kundin ja Geten pennut olivat vasta kolmiviikkoisia, ja odotin, että pääsen näkemään ne ensimmäistä kertaa.

Nyt pennut ovat iältään 4,5kk.

Kuten arvata saattaa, tästä yhdistelmästä jäi pentu minulle. Pohdin pitkään, mikä pentu olisi sopivin ja päädyin lopulta merleen urospentuun. Pentu on viralliselta nimeltään Louhikorun Purripoika ja kutsumanimeltään Kriisi. Eräänä sateisena lauantaina kävimme sitten hakemassa Vantaalta tuon pienen, maailman söpöimmän nyytin. Olo oli maailman onnellisin. <3

Tuosta illasta alkoi meidän yhteinen matka. Olemme totutelleet elämään, ihmisiin, koiriin, eläintarvikeliikkeisiin, kauppoihin ja kauppakeskuksiin. Vielä olisi tavoitteena päästä matkustamaan ainakin junalla ja toivottavasti myös bussilla. Oli tilanne mikä hyvänsä, Kriisi ottaa kaiken vastaan suu humyssä ja häntä heiluen. Sitä ei voi katsoa hymyilemättä itse. Se on vaan kertakaikkisesti maailman söpöin.

Pari viikkoa Kriisin tulosta järkytimme lähipiiriämme hieman lisää, kun meidän talouteemme tuli toinen pentu, joka on kokonaislaskennallisesti meidän lauman viides koira. Tämä pentu on maailman kaunein pieni aussielapsi, joka tuli Jonin ikiomaksi harrastuskoiraksi (tosin Jonin aikeena on agility, minä saan tehdä halutessani tokoa ja pk-lajeja). Aussietytsy on nimeltään Räjähdysvaaran Pomminvarma eli kutsumanimeltään Wendy. Emme olleet suunnitelleet kahden pennun ottamista taloon yhtä aikaa, mutta  tämä aussieyhdistelmä oli niin vastustamaton, että tilanne vei mennessään =D

Wendy ja Kriisi ovat keskenään aivan parhaat kaverukset. Sisällä ja ulkona riittää vilinää, kun tämä kauhukaksikko pistää tuulemaan. Toisaalta on tosi kiva, että pennuilla on seuraa toisistaan, mutta täytyy muistaa pitää tarkasti huoli siitä, että pennut saavat riittävästi kahdenkeskeistä aikaa myös oman omistajansa kanssa, jotta ne eivät pääsee "leimautumaan" liikaa toisiinsa.

Meillä on siis tällä hetkellä viiden koiran lauma, jonka kanssa opetellaan elämään. Onneksi sentään rivitaloasuminen taajamassa on vaihtunut omakotitaloon maalla, isoon pihaan ja vierestä lähteviin lenkkimaastoihin. Niistä lisää myöhemmin :) 

Kundin ja Geten pennut

Kundin ja Geten pennut ovat syntyneet, ja itse asiassa päivälleen tänään ne täyttävät jo 3 viikkoa. Synnytys oli sujunut hyvin, ja muutamassa tunnissa Gete oli synnyttänyt kaksi tyttöä ja viisi poikaa. Aivan ihana katras. <3

Muutama uros on vailla vielä omaa kotia, joten jos oma pyrrinpentu kiinnostelee niin kasvattajaan yhteyttä:

http://louhikorun.blogspot.com/

Jos harrastaminen kiinnostaa, niin näistä pennuista on varmasti moneen lajiin kaveriksi. Agility, toko,  rally-toko, pk-lajit, vepe.. You name it!

Pentublogi (missä myös kuvia):

https://kundigete.blogspot.com/

Vielä viikko, niin sitten pääsen näkemään pikkuiset pallerot livenä! En malttaisi millään odottaa! <3

Kesä oli ja meni - kesän ja syksyn kuulumiset!

Ihana kesä takana. <3

Minulla oli viiden viikon kesäloma, joka alkoi heinäkuun toisella viikolla. Sain täydellisen irtioton työasioista. Kotona Lahdessa en ehtinyt paljoakaan aikaa kuluttaa, mutta se ei haitannut yhtään, koska Joni oli koko kesän töissä ilman lomaa, niin kotona yksin en olisi varmaan mitään järkevää tehnytkään. :D

Lomani aloitin reissulla vanhempieni luokse Rautalammille. Mukaan lähti Kundi ja Aira. Danny-belgi jäi Jonin kanssa Lahteen. Kundin ja  Airan kanssa nautittiin maaseudun rauhasta, pitkistä lenkeistä, uimisesta, ison pihan eduista (hepulia) ja erilaisista pihajumpista. Punkkeja tuli nypittyä koirien turkeista parikymmentä kappaletta per päivä ja omallakin iholla niitä juoksenteli ihan kiitettävästi. Yäk!

Toisella lomaviikollani suuntasin matkani Pohjanmaalle, Kalajoelle, jossa ystäväni vietti kesäänsä. Mukaani lähti pelkästään Kundi. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kalajoella, ja täytyy sanoa, että ainakin tämän minun viikon kokemuksen perusteella teki kyllä vaikutuksen. Tasaista kangasmetsää jossa voi vaan kävellä ja kävellä, monen tunnin lenkkejä näkemättä ristin sieluakaan. Lisäksi tottakai hiekkasärkät, jossa käytiin lenkkeilemässä ja ihastelemassa maisemia. Ystäväni tiesi myös vähän syrjemmässä olevan rannan, jossa ei ollut koirakieltoa ja voi miten mahtavaa olikaan käydä siellä lenkillä ja uittamassa koiria (ystävälläni on myös oma koira)! Ihana reissu, jonka pääsen toivottavasti toteuttamaan ensi kesänä myös uudelleen.



Kolmas lomaviikko (tai osa siitä) vietettiin Jonin ja koirien kanssa mökillä Jämsän Kuorevedellä. Jonilla oli muutama vapaapäivä peräkkäin ja oli ihana nauttia myös yhdessä pienestä irtiotosta. Meidän mökkiviikon ajaksi sattui ihanat, lämpimät ja aurinkoiset päivät. Nautittiin mökin rauhasta, sammalmetsässä lenkkeilystä, jälki-ja viestitreeneistä ja ihan päivän kuumimpina hetkinä myös uimisesta. Lisäksi uitettiin Dannyä ja Kundia monta kertaa soutuveneen perässä (Aira ei suostunut tulemaan lähellekään rantaa...)



Kaksi viimeistä lomaviikkoani upposi meidän (toivottavasti perinteeksi muodostuvalla) B.A.S.E (Berger Agility Summer Event)- reissulla. B.A.S.E järjestettiin tänä vuonna Tsekeissä, jonne matkattiin Jonin, Kundin ja turistikoira-Airan kanssa jälleen kerran (myös viime vuonna) autolla. Joni oli tehnyt tunteja vapaita varten sisään ja otti lisäksi muutaman palkattoman vapaan, jotta saatiin reissu toteutettua. Ajettiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan läpi Tsekkeihin. Kisat olivat lauantaina ja sunnuntaina. Tuloksilla ei valitettavasti juhlittu (kaikki radat taisi olla HYL), mutta onneksi se ei haitannut mitään, koska tulokset ei noissa geimeissä ole se pääasia. Oli ihanaa nähdä erinäköisiä, eri kokoisia ja erilaisilla temperamenteillä varustettuja pyreneläisiä porhaltamassa pitkin ratoja. Paluumatkalla kävimme Kundin isän Bregon omistajan Olgan (ja puolisonsa Romanin) luona Puolassa yhden yön verran. Oli mukava istua iltaa yhdessä ja käydä pyrtsilenkillä seuraavana aamuna ennen meidän paluumatkalle lähtöä.

Tsekin reissusta paluun jälkeen oli edessä paluu takaisin arkeen töiden puolesta. Kundille oli buukattu eräälle viikonlopulle Suomeen kaksi näyttelyä (la Kouvola, su Heinola). Molemmista näyttelyistä pärähti ERI:t, Kundi oli kilpailuluokan 1., PU1 ja ROP, sai SERT:it ja sunnuntaina valioitui FI MVA:ksi Heinolasta Markku Kipinän tuomaroimana. Mahtava päivä ja ihanan lämpimät kelit sattuivat vielä noille elokuun (ulko)näyttelypäiville.

Näyttelyiden ja MVA-juhlintojen jälkeen olikin aika kääntää katseet agilityn vuoden 2019 SM-kilpailuihin, jotka järjestettiin tänä(kin) vuonna Vantaalla ja joihin Kundi (ja minä, ensimmäistä kertaa elämässäni) päästiin osallistumaan.



Osallistuttiin perjantain etkokisoihin (tavalliset kisat), lauantain yksilökarsintaradalle ja sunnuntain joukkuekarsintaradalle. Perjantain radat meni ihan plörinäksi, en muista niistä melkein mitään kun jännitin niin paljon. Lauantain yksilökarsintarata menikin sitten tosi hyvin! Olin saanut itseni koottua, ja me lähdettiin Kundin kanssa hyvillä mielin tositoimiin. Kaikki meni just eikä melkein suunnitelmien mukaan toiseksi viimeiselle esteelle asti, josta tulikin sitten minun oman tyhmyyden takia 5 virhepistettä. En jaksanut/ehtinyt enää juosta suunnittemaani ohjausta siihen kohtaan, ja olin työntänyt omalla liikkeellä koiran jo liian pitkälle esteen ohi (jos olisin ollut fiksu niin olisin tehnyt siihen kohtaan takanaleikkauksen..) Jälkikäteen on turha jossitella, meno tuntui tosi hyvältä ja olin niin ylpeä Kundista (ja itsestäni), että radan jälkeen taisin pikku itkutkin tirauttaa. <3

Yksilökarsintarata: https://youtu.be/SHScSWPSUGY

Sunnuntain joukkuekarsintarata ei mennyt ihan niin hyvin, koska sieltä tulla tupsahti hylly. Jo ihan aluksi Kundi pääsi varastamaan lähdöstä ja jouduin tekemään kaikki suunnittelemani alun ohjaukset takaaohjauksina (sopii meille äärettömän huonosti) ja tilanteita seivaillen päästiin radan puoleenväliin, missä Kundi minun huolimattoman huiskauksen seurauksena livahti putkeen suoritettavana olevan hypyn sijaan. Hyvällä fiiliksellä rata loppuun <3 Toinen joukkuekaveri sai 15vp ja toinen myös hyllyn, joten eikun ensi vuotta odottamaan vaan.

SM-kisojen jälkeen ollaan pidetty Kundin kanssa vähän aksataukoa. Nyt vihdoin olisi aika taas palailla radoille, ihan malttamattomana jo odotan! Aksatauon aikana ollaan lenkkeilty ja jumppailtu, vähän tokoiltu ja yllätyksekseni olen innostunut Kundin kanssa jäljestämisestä uudelleen! Viime viikolla käytiin kolme kertaa metsässä jäljellä ja joka ikinen kerta meni tosi hyvin ja suoritetut harjoitukset ovat nostattaneet sekä minun, että koiran itseluottamusta valtavasti. Ensimmäinen jälki, minkä tein puoleentoista vuoteen Kundin kanssa, oli pilkkopimeällä ajettu jälki. Näin kävi ihan vahingossa, ei osattu ennakoida pimeän tuloa (syksy...) Joni oli lähdössä ajamaan Kundin kanssa jälkeä, kuten yleensä ja minä huutelin perästä neuvoja. Yhtäkkiä minulle vain tuli sellainen fiilis, että mitä minä niitä neuvoja huutelemaan yhtään tämän enempään, sen kun otan liinan käteen ja teen itse juuri niinkuin huvittaa. Ja niin tein, ja oli ihan sairaan mukavaa! Pimeässä toteutettu jälki oli siinä hyvä, että jouduin aivan 100%:sesti luottamaan Kundiin, se vein minua pitkin metsää ja ilmaisi kepin toisensa jälkeen häntä heiluen. Parhautta!



Viestiä ei tänä kesänä ja syksynä päästy suunnitelmista huolimatta tekemään loppujen lopuksi muutamia kertoja lukuunottamatta melkein ollenkaan, joten kokeet saa tämän vuoden osalta unohtaa. Onneksi koira on vielä nuori ja uusia kesiä ja syksyjä tulee vielä!

Kundista tulee isä!

Mitäpä sitä sen enempää selittelemään. Siemenet on sisässä ja maailman paras yhdistelmä tulossa! En ehkä kestä. Kasvattajan blogi, jossa uusimmassa postauksessa tietoa yhdistelmästä:

http://louhikorun.blogspot.com/

Toivottavasti tulee paljon pieniä pupseja!

Kundi x Gete. <3

Monipuoliset koiraharrastuslajit

Meillä on monia eri harrastuksia Kundin kanssa. Se on juuri sopivan kokoinen, ja ominaisuuksiltaan sopiva erilaisiin harrastuslajeihin, joten miksikäs ei! Ongelmaksi tulee vain se, että aika ei riitä kaikkeen harrastamiseen. Ja tässä vaiheessa täytyy sanoa, että omistajan aika riittää, mutta koiralla ei voi harrastaa määräänsä enempää (heh, juuri sopiva paikka toiselle harrastuskoiralle siis;)) Siksipä varsinkin kesäkaudella täytyy aina hieman miettiä, mihin treeniajan käyttää. Vaikka Kundi harrastaakin paljon, niin se harrastaa kuitenkin erittäin monipuolisesti. Pidän äärimmäisen hyvin huolta, että se saa riittävästi lepopäiviä, ja lepoviikkoja (myös fyysisen rasituksen osalta). Lisäksi liikutaan monipuolisesti myös treenin ohella - ravilenkkejä pyörän vierellä, hepulilenkkejä kavereiden kanssa pellolla ja metsässä, remmilenkkejä lähiympäristössä vaihtelevalla alustalla jne. Lihashuolto on säännöllistä osteopaatin, fyssarin ja hierojan toimesta. Lisäksi jumppailen ja venyttelen itse Kundia treenien jälkeen ja treenien välisinä aikoina oman jaksamiseni mukaan.

Kun menin hakemaan Kundia sen ollessa pieni 7-viikkoinen pallero, sanoin kasvattajalle, että mä en sitten aio käyttää tätä näyttelyssä. No, kerran käytin ja sillä tiellä ollaan. Viime päivityksessä jännitin tulevaa Ruotsin näyttelyä. Harmi vaan, kun päivityksestäkin on jo monta kuukautta, niin meinasi jo koko näyttelykin unohtua. Näyttelyt olivat siis Ruotsin Västråsissa, eivätkä olleet KV-näyttelyt. Siellä Kundilla meni kuitenkin tosi hyvin, tuomari tykkäsi siitä hirmuisesti ja Kundi sai SERT:in ja oli ROP. 

Lisäksi käytiin muutama viikko takaperin (8.6.) Espoossa pyrtsierkkarissa, josta Kundi sai ERI:n, ollen kilpailuluokassa  toinen ja paras uros-kehässä kolmas. Niin hienosti, en olisi ikinä odottanut moista "menestystä". Harmi vaan kun olin nyppinyt Kundilta vähän naamakarvoja, jotta se näyttäisi siistimmältä ja tuomari toivoi, että Kundi olisi ollut "naturell".. Huoh, yritä tässä nyt sitten pysyä perillä jokaisen mieltymyksistä.. =D 

Kuten uumoilin, toko meillä on ollut täysin tauolla. Rally-toko on laitettu myös jäihin todennäköisesti Kundin eläkepäiviin saakka. Saavutettiin oma seuran kisoista 29.5. RTK2-koulutustunnus surkealla 73 pisteellä. :D Suoritus oli sinällään ihan hyvä, virheitä tuli ihan vain ja täysin siitä syystä, että en ollut harjoitellut liikkeitä kunnolla Kundin kanssa.

Tottista Kundi on kuitenkin tehnyt Jonin kanssa minkä on ehtinyt. Käydään tiistaisin bokseriyhdistyksen tottiksissa, ja siellä tosiaan ollaan hilluttu mukana aina kun ollaan ehditty. Onneksi viime kesänä tottisteltiin tosi paljon ekaa jälkikoetta  varten, joten tottiksessa on hyvät pohjat olemassa. Ainut ns. uusi opeteltava asia on juoksusta jäävä seisominen, joka sekin rupeaa Kundilta pikkuhiljaa luonnistumaan. 

Jonin vuorotyön vuoksi ollaan päästy tosi vähän jäljelle tänä kesänä. Se on tosi harmi, koska kakkosluokan jälkikoe piikkeineen ja uusine haasteineen tulee olemaan Kundille jo vaikea. Kundille pitäisi saada rutkasti itsevarmuutta jäljelle, jotta se onnistuisi hoitamaan hommat silloinkin, kun ohjaaja ei tiedä missä jälki kulkee. Ennen sitä kokeeseen ei ole asiaa. Yritetään tehdä nyt ahkerasti a) janatreenejä b) jäljelle itsevarmuutta c) keppien ilmaisutreenejä, ja ehkä joskus lokakuussa voi miettiä kakkosluokan jälkikoetta, jos silloinkaan. :D Onneksi tässä valmiissa maailmassa ei ole mihinkään kiire, ja jos tänä vuonna kokeisiin ei päästä niin ensi vuonna sitten uusi yritys. Väkisin vääntämällä ei valmista tule. 

Pk-viestiäkin ollaan päästy kokeilemaan ensimmäistä kertaa, kun oltiin Keravalla toisen viestiharrastajan mukana juoksuttamassa koiria. Kundille minun ja Jonin välin juokseminen tuntui olevan aika luontaista, ja pienen naurunaaman ensimmäiset viestitreenit olivatkin valtava menestys. Lajina viesti tuntui myös tosi mukavalta ja koukuttavalta, joten eiköhän meitä jossain vaiheessa viestikokeessakin tulla näkemään! 

Uusista lajeista puheenollen, kävimme vesipelastuksen, eli vepen alkeiskurssin! Vepe lajina oli myös äärimmäisen koukuttavaa, ja haluaisin ehdottomasti alkaa harrastamaan sitä Kundin kanssa. Harmi vain, että harrastuspaikat tuntuvat olevan aivan kiven alla. Mutta ehkä tässä kesän mittaan löydämme jostain vepen harrastusmahdollisuuksia. Sormet ristiin sen varalle. Kundi oli vepessä aivan luonnonlahjakkuus! Se kun rakastaa vettä ja uimista ja osaa monia vepessä hyödyllisiä käskyjä jo kuivalla maalla, joten sen kun yhdistelemään. Lopputulos oli aivan timanttista! Veneestä hyppy, esineen vienti, veneen haku ja hukkuvan pelastaminen menivät kaikki hyvin! Sove olisi siis valmiina suoritettavaksi, mutta kun vielä muutaman (varmuus)harjoituskerran saisi alle, niin mentäisiin kyllä heti. 

c) Päivi Luste-Rautio

c) Kyllikki Heinä

Agilityn suksee menee meillä aaltoillen. Ensin sujuu ja sitten taas ei suju. 21.5. RimA:n iltakisoista saatiin Jari Suomalaisen radalta nollavoitto. Se oli viimeinen SM-kisoihin vaadittava nolla, joten syksyllä meidät nähdään ainakin yksilökisoissa. Kerta on ensimmäinen Kundille, sekä minulle ohjaajana. Jännää! 

Vähän noiden kisojen jälkeen Kundin siskon omistaja kysyi minulta, että olenko tulossa maajoukkuekarsintojen "viime hetken"-iltakisoihin karsintoja edeltävänä perjantaina. Niistä kisoista oli kuulema vielä jokaisen kokoluokan kolmella parhalla mahdollista nousta mukaan lauantain varsinaisiin karsintoihin. En ollut tiennyt tälläisistä kisoista ollenkaan, mutta ilmoittauduin toki mukaan, koska halusin kokemusta paineisesta tilanteesta ja streamin edessä kisaamisessa (myös iltakisat striimattiin). Aika randomisti päästiin vitosella (keppivirhe) mukaan varsinaisiin karsintoihin!

Karsinnat itsessään jännitti aika paljon, mutta loppujen lopuksi oli kokemuksena kiva. Tehtiin kolme hylkyä vaikeilla radoilla, mutta jokaisessa radassa oli aina jotain hyvää. Karsinnoista meille jäi joku agilityn epäonni päälle, koska niiden jälkeen ollaan kisailtu Vantaalla kolmen hyllyn verran ja Savonlinnassa juhannuksena kuuden hyllyn verran. Samat virheet ovat toistuneet joka kisoissa. Ensimmäinen on ehdottomasti ohjaajan, eli minun huono kunto. En ehdi koiran edelle ohjaamaan, enkä ole opettanut tiettyjä käskyjä riittävän vahvoiksi. Toinen ongelma liittyy edelliseen. Ongelmana on se, että Kundi saattaa hypätä kierrettävän esteen edestä ja edestä hypättävän kiertona. Kolmantena, puomilta ja A:ltakin on tullut viime aikoina muutamia virheitä. Mur, sisua lisää ja treeniä treeniä!

c) Pinja Heikkilä

Terveisiä treenitauolta!

Kundi on ollut tässä parisen viikkoa jo treenitauolla. Hitto, että onkin vaikea olla treenaamatta! :D Onneksi tuskaa lievittää kaverini kelpie Jäynä, joka Lahti KV-näyttelyn jäljiltä jäi meille hoitoon ja samalla myös minulle treenikaveriksi. Tokon osalta tuuraajana toimii ja on toiminut seropikoiramme Aira, joka on osoittautunut yllättävän kivaksi treenikaveriksi! Olen jopa miettinyt, että kun Kundi palaa treenitauolta, aloitamme jälkikauden tottiksineen, ja Aira saa käydä tokon ryhmäpaikalla treenaamassa Kundin sijasta ja Kundi luultavasti pitää tokotaukoa pitkälle syksyyn. Ihan hyvä sinällään, kun mulla ei tällä hetkellä ole tokomotivaatio huipussaan. Ensin ajattelin, että tänä vuonna kerään jonkun joukkueen kasaan ja lähdetään tokon SM-kisoihin, mutta sitten tajusin, että ne skabat ovat samaan aikaan kun tämän vuoden B.A.S.E (Berger Agility Summer Event), joten tokon äsämmien aikaan olemme Tsekeissä ja kun minulla ei ole mitään selkeää tavoitetta jonka vuoksi treenata tokoa, on ehkä parempi että jätetään se hetkeksi lajeista pois ja keskitytään (Joni ja Kundi keskittyvät) tottiksen saloihin.

Mutta hieman ajassa taaksepäin. Käytiin Kundin kanssa 31.3.2019 Lahti KV-näyttelyissä. Kundi esiintyi tapansa mukaan iloisesti ja antoi käsitellä itseään hyvin. Tuomari kysyi, harrastanko Kundin kanssa tokoa. Jep, se vissiin näkyi kehäkäytöksessä. Kundi sai hyvän arvostelun ja EH:n, arvostelussa oli mainittu hieman liian pitkä kuono ja hieman liian pitkä runko, jotka molemmat myös itse allekirjoitan täysin. =D Näyttelyistä tuli muuten mieleen, että kaverini Annika houkutteli minut lähtemään Ruotsiin näyttelyihin huhtikuun lopulla ja suostuin! Vähän on jo ruvennut kaduttamaan, en tosiaankaan tiedä edes missä nuo näyttelyt järjestetään ja kuka siellä on tuomarina! Maksoin Annikalle tukun rahaa ja hän on ilmoittanut Kundin ja hommannut meille majoituksen. Pianhan reissu jo koittaa, joten sitten näkee mitä tuleman pitää. Odotan kauhunsekaisella jännityksellä!

Mutta itse treenitaukoon. Ollaan käyty kaksi kertaa hallilla, ja molemmilla kerroilla Kundi on tehnyt viiden bumpperin/esteen "jumppasarjaa" kaarevalla linjalla. Harjoitus on toiminut hyvin ja Kundi on saanut molempiin suuntiin tehtyä hyvää rytmikästä laukkaharjoittelua.

Lenkeillä olen seurannut extratarkasti Kundin liikkumista, ja mitään epäpuhtauksia ei ole esiintynyt tuon osteopaattireaktion jälkeen. Oikea laukka on se, minkä Kundi mieluusti valitsee, mutta myös puhdasta vasenta laukkaa olen bongannut ;) Olen lukenut paljon tietoa ja seurannut keskusteluja ja ns. "kätisyys" on koirallekin kuulema ihan normaalia. Toinen laukka on vaan toista vahvempi. Lisäksi ns. rotary gallop (etu- ja takajalat menevät ristilaukkamaisesti)- on normaali askellus koiralle. Tämän suhteen ei siis pitäisi olla huolta, mutta ennen agilityn pariin palaamista olen ihan vain varmuuden vuoksi varannut Kundille fyssariajan tarkastusta varten. ;)

Pellot on jo sulaneet täällä Lahdessa, ja ollaan päästy Kundin ja Jäynän (välillä mukana myös Aira) kanssa tekemään pitkiä peltolenkkejä. Pojat ovat ottaneet kaiken ilon irti toistensa juoksuseurasta ja pistäneet menemään pitkin peltoja päivästä toiseen. On todella nautinto katsoa, kun koirat väsyttävät toisiaan ja illat kotona menevätkin nukkuessa. Koska peltolenkit ovat aika pitkälti spurttailua ja laukkailua, ollaan otettu mukaan vastapainoksi pitkät ravilenkit pyörän vieressä. Toistaiseksi ollaan jouduttu tyytymään jalkakäytävällä pyöräilyyn, mutta onneksi tien pientareet ovat leveät ja pehmeää hiekkaa, joten siellä on hyvä juosta tassuja liikaa rasittamatta. Koirauimalassa ollaan käyty myös ahkerasti, ja viime viikolla käytiin ensimmäistä kertaa vesijuoksumatolla Nurmijärven Petbrosilla. Oli ihan kiva kokemus ja luulen, että ruvetaan sielläkin aina säännöllisen epäsäännöllisesti käymään, ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta liikunnan monipuolistamiseksi.

Tauon aikana ollaan tehty myös extrapaljon (useamman kerran viikossa) kotijumppaa, ollaan keskitytty painonsiirtoihin ja etuosan vahvistamiseen. Olen pyrkinyt melkein jokaisen lenkin jälkeen vähintään venyttelemään Kundin jalat ja kaulan ja hieromaan lapoja ja selkää. Kivaa yhdessä touhuamista. =)

Onnistumisia ja treenitauko

Miten onkin mahdollista, että aika menee niin nopeasti? Rakastan kirjoittamista, ja mielestäni on terapeuttista päästä kirjoittamaan Kundin treeneistä, kisoista ja kuulumisista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Tänne ne myös jäävät talteen, ja miten mukava niitä onkaan sitten joku päivä lukea kun Kundi on jo eläkkeellä tai mullan alla. Olen monta kertaa miettinyt, että nyt istun koneen ääreen ja päivitän blogia, mutta aina tulee jotain tärkeämpää tekemistä ja kirjoittaminen siirtyy. Katsoin juuri edellistä postaustani, ja se on näköjään tehty myös eräänä tammikuisena lauantai-iltana tokokokeiden jälkimainingeissa, joten samalla linjalla jatketaan tänä maaliskuisena lauantai-iltana, taasen tokokokeista tulleena. 

Tästä vuodesta on mennyt kolme kuukautta, ja ollaan Kundin kanssa jo lähennytty aika huimasti vuodelle 2019 asettamiani tavotteita. Saatiin meidän ihkaensimmäinen SERT-A Lappeenrannasta 10.3. Sitä fiilistä ei pysty sanoin kuvailemaan. Sillä radalla tuli tasan kaksi nollaa, ja Kundi teki niistä toisen, ja voitti sillä nollalla myöskin luokan. Eihän se bortsuille nopeudessa pärjää jos viivalla vastatusten olisi ollut noiden mustavalkoisten kiitureiden kanssa, mutta joskus pärjää myös sillä, että on tarkka rimojen kanssa ja tulee kuuliaisesti ohjauksiin. <3

Tässä video Lappeenrannasta: https://www.youtube.com/watch?v=HwjYQgx2BAU

Ollaan tämän talven ajan (tammikuun alusta alkaen) käyty kerran viikossa Janakkalassa Mäkelän Markon treeneissä. Olen ollut treeneihin ja Markon oppiin erittäin tyytyväinen ja mielestäni onkin paljon myös Markon treenien (itsensä haastamista, vaikeita ratoja, onnistumisia) ansioita, jotta ensimmäinen SERT meille tipahti. Siitä hyvästä tein tiistaitreeneihimme lakritsi-vadelmamoussekakun jota ansaitusti nautittiin koutsin ja treenikavereiden kera (hyvät treenikaverit ovat myös kullanarvoisia!)

Video Markon viikkotreeneistä (en muista päivämäärää milloin video kuvattu):

https://www.youtube.com/watch?v=8QoWZL6OI4Q

Kaikista suurin jättipommi kuitenkin oli, kun viikko Lappeenrannan kisojen ja SERT:in jälkeen saatiin Kuopiosta tuplanolla ja toinen SERT-A. Kerronpa siitä vähän lisää!

Lähdettiin vähän Lappeenrannan kisojen jälkeen vanhempieni luokse Rautalammille viettämään kevätvapaita. Saman reissun yhteyteen olin ilmoittanut Kundin Kuopioon (love 4-ever, rakas entinen kotikaupunkini) lauantaille Hu-Pu:n järjestämiin agilitykisoihin. Ihan ensimmäiseltä aksaradalta täräytettiin jo hyvän tuntuinen nolla (ensimmäistä kertaa IKINÄ onnistuin päivän ensimmäisellä radalla!!) täydellisellä juoksupuomikontaktilla! Harmi vain, että yleisössä oli Kundin emän Martan omistaja, joka on Kundille ehkä maailmankaikkeuden kolmanneksi tärkein ihminen. Kundi siis bongasi Katrin yleisöstä, ja teki hieman pidemmän kaaren, kuin olin suunnitellut ;) ja menetti hieman aikaa. Tuloslistalta sitten näin, että Kundi oli kolmanneksi nopein nollan tehnyt koira, ja toisena olleelle koiralla se hävisi kolme sadasosasekunttia.

Kundin rata: https://www.youtube.com/watch?v=h2hasfAC67g

Vähän pisti harmittamaan, mutta onneksi kepo sai minua tsempattua riittävästi, jotta päästiin lähtemään uudella energialla seuraavalle radalle. Ja mitähän ihmettä, taas tuli nolla! Tosin nolla oli hieman kyseenalainen, koska kepeille lähtö ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (videolta näkee, ois voinu olla hylky myös). No, nolla se kuitenkin oli ja sillä nollalla oltiin toisia ja saatiin meidän toinen SERT-A (hävittiin nopealle bortsulle, joka taisi olla jo valio).

Toinen rata: https://www.youtube.com/watch?v=DJRru-TohQw

Fiilis oli hieno, mutta fiilistä vähän söi kilpailupaikan ja järjestävän seuran toiminta. Missään vaiheessa, koko päivän aikana, ei ilmoitustaululle tullut yksiäkään maksikolmosten tuloksia. Tottakai netin kautta tulospalvelusta pystyi seuraamaan tilannetta, mutta sinnehän ei näkyviin tule esimerkiksi SERT:ejä, joten en tiennyt oliko minulle ja Kundille tulossa SERT:iä, kun oltiin toisia. Palkintojenjakoon kuulutettiin tyylillä "palkintojenjako alkaa nyt" ja eihän siellä sitten paljon muita näkynytkään kun minä, joka satuin olemaan kuulomatkan etäisyydellä ja ehdin juosten juuri ja juuri paikalle. Kun kaikki palkinnot oli jaettu, ihmettelin SERT:in puuttumista. Sitä ei siis oltu kuulutettu ykkösenä olevalle koiralle, eikä meille. Kävin kurkkaamassa kuuluttajan listaa, ja sieltähän se merkintä paistoi kilometrien päähän. Kävin huomauttamassa, että listan mukaan meille kuuluisi SERT ja kuuluttaja tiuskaisi, että mene kysymään tuolta henkilöltä, joka vastaa palkinnoista. Lähdin kysymään häneltä asiasta, ja hän sanoi, että kuuluttajan olisi pitänyt kuuluttaa SERT, jotta hän olisi sen voinut jakaa. Aivan. Lisäksi hän sanoi, että olisinhan itse voinut huomauttaa, että SERT meille kuului. No, tottakai olisin voinut huomauttaa JOS olisin tiennyt siitä JOS tuloslistat olisivat olleet taululla. Tuli siinä tilanteessa annettua ihan kipakkaakin palautetta, ja kun SERT:in sitten vihdoinkin sain käteeni, oli fiilikset lähinnä ärtyneet, palkintojenjako ja hetkemme palkintopallilla oli jo ajat sitten ollut ohi.

Näistä kisoista meille tuli siis jo seitsämäs nolla, joten SM-kisoihin vaadittavista nollista 7/8 olisi kasassa nyt. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Sormet ristissä, että tässä kevään aikana viimeinen nollakin saataisiin, ja sitä kautta päästäisiin osallistumaan SM-kisoihin!!













Mutta kyllähän me ollaan tehty muutakin kun aksattu. Ollaan lenkkeilty mahdollisimman monipuolisesti (yritetty ainakin..). Täytyy sanoa, että aika huono talvi on ollut koirien liikutuksen näkökulmasta. Jäätilanne on ollut tosi huono, jäällä oli pitkään paljon vettä eikä siellä pystynyt kävelemään. Sitten se muuttui liukkaaksi, eikä koiria edelleenkään pystynyt lenkittämään jäällä olemattoman pidon vuoksi. Näin ollen jäälle ei myöskään saatu tehtyä latuja koko talvena, eikä me päästy myöskään hiihtämään kertaakaan koirien kanssa. Kicksparkillakin päästiin ajamaan vaan muutama hassu kerta alkutalvesta. Lisäksi metsäpolut on olleet liukkaita ja liukkautta on riittänyt ihan asfalttiteilläkin. Hanki on pääosin ollut petollisen upottavaa. Muutamat upeat hankikantokelit on ollut, ja niistä ollaankin nautittu koirien kanssa täysin siemauksin.

Rally-tokon osaltakin ollaan jo lähennytty RTK2-tavoitetta. Käytiin nimittäin helmikuun 23.päivä oman seuran rallykisoissa, josta saatiin meidän toinen AVOHYV-tulos pistein 99/100p. ja sijoitus oli 2. Hieno Kundi! Paljon ei olla rallyä treenattu, ja voikin olla että RTK2:sen jälkeen rally jää pitkäksi aikaa tauolle, kun ehti paneutua riittävästi ylempien luokkien kylttien suorituksiin. Mutta tosiaan RTK2:sesta puuttuu nyt yksi AVOHYV-tulos.

Tänään saatiin myös oman seuran tokokokeista meidän toinen avoimen luokan 1-tulos pistein 266,5p ja sijoitus 2. Kundi oli aikamoisessa vireessä ja esim. seuruun aikana tuli ääntelyä, mitä ei ole tähän päivään mennessä koskaan tullut, ei treeneissä eikä kokeissa. Lisäksi haukkui minulle vähän liikkeiden väleissä, josta tuomari sakotti ja antoi yleisvaikutuksesta 7. Muut vähennykset liikkeiden osalta tuli mm. muutamasta ennakoinnista ja vinosta perusasennosta. Ja ainiin! Seisomisen istui TAAS, ja se nollaantui. Huoh. :D Pisteet näkee kuvasta:



Hieno naurunaama, joka yrittää aina parhaansa, oli laji mikä hyvänsä. Rakastan yli kaiken! <3

Kundi kävi viime viikon maanantaina osteopaatilla, ja olihan siellä jumia paikassa jos toisessakin. Osteopaatin jälkeisenä päivänä liikkui vähän epäilyttävän ja epäpuhtaankin näköisesti, ja paikansin, että voi olla lanneselästä jumissa. Tuon päivän jälkeen mitään epäpuhtauksia ei ole näkynyt, mutta lenkillä olen kiinnittänyt huomiota, että Kundi menee oikeaa laukkaa mielummin kun vasenta, ja vasemman laukan ottaessa vetää usein ristilaukkaa, kun taas oikea laukka on helpommin puhdasta. Päätin, että Kundi saa pitää nyt noin kuukauden mittaisen treenitauon kaikista lajeista, keskitytään kotihierontaan, monipuoliseen liikuntaan, jumppaan ja ehkäpä jonkunlaiseen hyppytekniikkaan (lähinnä taipumisen osalta, että sais puhtaan laukan rullaamaan molempiin suuntiin). Mutta onneksi tämä aika menee niin nopeasti, niin kohtahan sitä ollaan jo taas treenien parissa ;)

Tavoitteet vuodelle 2019!

En ole koskaan aiemmin miettinyt sen kummemmin tavoitteita koiraharrastuksen saralla vuoden vaihtuessa uuteen. Tänä vuonna mietin kerrankin ajatuksen kanssa vuotta 2019, ja tässä tulee meidän tavoitteet harrastusrintamalla (edellyttäen, että koira ja ohjaaja pysyvät ehjänä, sormet ristissä sille):

Agility:
-Ensimmäinen SERT kolmosluokasta joko aksa- tai hyppyradalta
-Nollat kasaan agilityn SM-kisoja varten, ja alkukesästä osallistuminen mahdollisesti SM-kisoihin

Toko:
-TK2
-Osallistuminen tokon SM-kisoihin

Rally-toko:
-RTK2

PK-jälki:
-JK2

PK-viesti:
-Treeniä, treeniä! Ja treeniporukan löytäminen ois aika pop!

Näyttelyt:
-2x puuttuvat SERT:it ja MVA-titteli olisi aika jepa! Jos ei vielä tämän vuoden aikana niin viimeistään vuonna 2020 :P

Siinäpä ne, vaatimattomasti :D Lisäksi olisi kiva käydä ehkä vepen alkeiskurssi joko tänä, tai sitä seuraavana kesänä ihan huvin vuoksi vaan (pikku pyrriäinen rakastaa vettä niin kovin) ja lampaillakin olisi mukava pyörähtää kerran jos toisenkin, jos sopiva paikka löytyisi.

Tällä hetkellä olemme itse asiassa jo hieman lähentyneet vuoden 2019 tavoitteitamme agilityn ja tokon osalta. Agilityn kolmosluokassa olemme saaneet tälle vuodelle kolme nollatulosta (kaksi ovat samoista kisoista eli tuplanolla)! Kaksi nollaa hyppäreiltä ja yksi aksaradalta. Harmillisesti sijoitukset näissä nollissa ovat olleet 2., 2. ja 3., joten SERT:it ovat menneet ohi suun, mutta sepä ei meitä ole haitannut! Hyvä meno pikkuisella takatukkapyrriäisellä on silti ollut! Ja jännä juttu, miten viikko sitten minulla oli täysi juoksaripuomimasennus päällä, osumat eivät olleet kriteereiden mukaiset, vauhti ja fokus eivät olleet riittävän intensiiviset jne... Ja yhtäkkiä kaikki palaset loksahtelevatkin koiran päässä paikalleen ja täydellisiä osumia alkaa tulla treeni toisensa perään! Juoksarielämää!

Video toissapäivän juoksaritreeneistä: https://www.youtube.com/watch?v=ew-E2CI0i0I

Ja sitten se toko.. Olemme Kundin kanssa olleet tokokokeessa viimeksi maaliskuussa 2018, jolloin saavutimme TK1-koulutustunnuksen. Sen jälkeen on ollut treenitaukoja, hiljaiseloa, muut lajit ovat vieneet aikaa, motivaatiopulaa jne. Mutta tänään 12.1.2019 tapahtui jotain ihmeellistä! Osallistuimme Kundin kanssa oman seuran tokokokeseen, AVO-luokkaan, ja saimme ykköstuloksen ja sijoituksella 4/9. Pisteet olivat huisin loistavat, vaikka liikkeestä seisominen meni nollille Kundin suorittaessa istumisen, ja noudossa jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Muuten oli aika timanttista suorittamista! Olin todella positiivisesti yllättynyt hienosta tuloksesta, ja tuntuu, että onnistumisen kautta sain myös valtavan tokotreenibuustin!

Video tämän päivän tokokokeesta: https://www.youtube.com/watch?v=e0YdoDJnAOI

 

Näyttelyynkin olen jo Kundin ilmoittanut, Lahti KV-näyttely maaliskuun lopussa meitä siis kutsuu jälleen kerran (viime vuonna teimme näyttelydebyyttimme juuri ko. näyttelyssä). Rally-tokokisojakin olen katsellut, mutta tällä hetkellä agility ja toko on vienyt sen verran paljon aikaa, että en ole oikein malttanut siihen puoleen paneutua. Olen kuitenkin koko ajan arjen ohella opettanut Kundille oikealla seuraamista ja takapäänkäyttöä tokojumien tasapainottamista varten. Siitä on varmasti vielä joku päivä hyötyä myös rally-tokon ylemmissä luokissa. ;)
  

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa kaikille! =)

Kundi kolmosiin!

Viime postauksessa kirjoittelin, että olin ilmoittanut Kundin kaksiin agilitykisoihin: Riihimäelle ja Hyvinkäälle. Riihimäen kisat olivat tosiaan ensin (11.marraskuuta) vuorossa: saavuimme paikalle puolta tuntia ennen kisakirjeessä ilmoitettua alkamisaikaa, ja sain samantien kuulla, että kisat ovat erittäin paljon aikataulusta edellä, joten alottaisimme rataantutustumisen melkein heti. Onneksi kepo oli mukana, joten eikun kepo Kundin kanssa lenkille ja itse tsiigailemaan kuvioita!

Vähän otti aikaa päästä kisarytmiin kiinni, ja kaksi ekaa rataa menivät ihan harakoille omien tyhmien virheideni takia: jopa kepo osasi radan jälkeen sanoa, minkä vuoksi radat olivat menneet hyllyiksi. Tässä kaksi syytä:
-seisoin koiran linjalla
-jäin seisomaan ja huutamaan paikalleni sen sijaan, että olisin liikkunut radalla eteenpäin näyttäen koiralle tietä seuraavalle esteelle.

Kolmannella radalla meille tulikin sitten jackpotti, vaikka olinkin jo manannut kisat huonon onnen kisoiksi. Saatiin nollarata, samalla meidän viimeinen LUVA ja voitettiin luokka. Video radasta YouTuben puolella:

https://www.youtube.com/watch?v=sFSM5_uZkJ4&index=1&list=UUslpXbBtRK9BT-pwdxTblXQ

Näinollen meillä siis oli mahdollisuus siirtyä kolmosiin. Olin aiemmin miettinyt, että jäisimme kakkosiin vielä hakemaan kisakokemusta, mutta muutaman viikolla vaihdetun konsultaatioviestin jälkeen päätin, että siirtyisimme kolmosiin hakemaan sieltä sitä kisakokemusta ja rutiinia.

Seuraavana vuorossa olivat siis Hyvinkään kisat, jonne olin etukäteen tietysti laittanut viestiä, että tulemme ilmoittautumisestani poiketen kolmosiin mukaan. Täytyy sanoa, että Hyvinkään kisat (25.11.) menivät ihan harjoittelun piikkiin. :D Olin itse äärimmäisen jännittynyt, koira oli väsynyt ja jännittynyt ja radat olivat meille (hieman liian) vaikeita. Osa sanoo, että kakkosten ja kolmosten välillä ei olisi suurta harppausta, mutta minusta tuo harppaus tuntui kyllä valtavalta. Tästä sisuuntuneena päätin, että nyt on ensi vuodelle saatava jotain kunnon treeniä, ja muutamien suositusten perusteella ilmoittauduin 4kk:n ajaksi kerran viikossa Marko Mäkelän treeneihin Janakkalaan.

Toki Janakkalan halli, ja reitti Lahdesta sinne piti käydä etukäteen tarkistamassa ja siihen tarjoutui sopiva tilaisuus, kun ilmoittauduin itsenäisyyspäivän 6.12. kisoihin Janakkalaan. Tuli sitten todettua, että tie sinne on pitkä, pimeä, liukas ja mutkikas. Onneksi olin jo ennen reitin tsekkaamista ilmoittautunut treeneihin.

Janakkalassa oli hirveästi koirakkoja maksikolmosissa, mutta meidän onni oli, että lähdimme luokan ensimmäisenä. Edelleen radat tuntuivat suhteettoman vaikeilta. Minusta ensinnäkin itsestäni tuntui siltä, että rataantutustumisaika oli aivan liian lyhyt, enkä meinannut edes muistaa estejärjestystä. Siksi olinkin valtavan iloinen siitä, että jokaiselle radalle asettamani tavoite täyttyi: muistin radan. :) Ihan harakoille eivät kaikki radat menneet, vaikka jokaisen kohdalla tuloslistaa koristikin HYL. Joukossa oli ihan hyviä pätkiä, niistä video:

https://www.youtube.com/watch?v=bnAEQnt8EEA&index=1&list=UUslpXbBtRK9BT-pwdxTblXQ

Seuraavaksi meille on tulossa vielä oman seuran kisat vähän ennen uutta vuotta Lahdessa, ja 6.1. kisat Janakkalassa. Lisäksi keskitymme tällä hetkellä myös tokoilemaan ahkerasti.

Tokosta sen verran, että tänään 22.12. meillä oli oman seuran kokeenomaiset treenit isolla kentällä. Tein Kundin kanssa AVO-luokan kokonaan putkeen palkatta ja liikkuroituna. Yllätyin positiivisesti. :) Pientä viilaamista vailla, mutta hyvältä näyttää. Muutamia treenattavia juttuja:
-Seuraamisen peruutusaskeleet ja juoksussa käännökset oikealle
-Perusasennot suoriksi
-Merkin kierto-tuleeko koira eteen kuten luoksetulossa, vai kiertääkö suoraan takaa sivulle?
-Jäävien erottelu (istu ja seiso menevät helposti sekaisin)

Luulen, että Kundille teki erittäin hyvää tuo treeni. Koska yllätyin itse positiivisesti joka liikkeen kohdalla, sain palkattua Kundin sosiaalisella palkalla, joka tuli oikeasti koko sydämestä, ja koirakin sen kyllä huomasi ja yritti aina vaan paremmin. Ihana <3

Tokoa ja agilityä nyt siis luvassa ahkerasti, samalla keskitytään kunnon kohottamiseen. Nyt tänne Lahteen onkin tullut jo mukavasti lunta, niin on ollut aika kaivaa kickspark varastosta ja lähteä päästelemään pitkin pururatoja. Valitettavasti tuota herkkua tuskin on kauaa tarjolla, kun pururatojen päälle ajetaan pian ladut. Mutta nautitaan niin kauan kun voidaan! Lisäksi odotan jo kovasti, että järvet jäätyisi ja pääsisi koirien kanssa jäälle hiihtämään. Se jos mikä on parhautta myös!