lauantai 22. joulukuuta 2018

Kundi kolmosiin!

Viime postauksessa kirjoittelin, että olin ilmoittanut Kundin kaksiin agilitykisoihin: Riihimäelle ja Hyvinkäälle. Riihimäen kisat olivat tosiaan ensin (11.marraskuuta) vuorossa: saavuimme paikalle puolta tuntia ennen kisakirjeessä ilmoitettua alkamisaikaa, ja sain samantien kuulla, että kisat ovat erittäin paljon aikataulusta edellä, joten alottaisimme rataantutustumisen melkein heti. Onneksi kepo oli mukana, joten eikun kepo Kundin kanssa lenkille ja itse tsiigailemaan kuvioita!

Vähän otti aikaa päästä kisarytmiin kiinni, ja kaksi ekaa rataa menivät ihan harakoille omien tyhmien virheideni takia: jopa kepo osasi radan jälkeen sanoa, minkä vuoksi radat olivat menneet hyllyiksi. Tässä kaksi syytä:
-seisoin koiran linjalla
-jäin seisomaan ja huutamaan paikalleni sen sijaan, että olisin liikkunut radalla eteenpäin näyttäen koiralle tietä seuraavalle esteelle.

Kolmannella radalla meille tulikin sitten jackpotti, vaikka olinkin jo manannut kisat huonon onnen kisoiksi. Saatiin nollarata, samalla meidän viimeinen LUVA ja voitettiin luokka. Video radasta YouTuben puolella:

https://www.youtube.com/watch?v=sFSM5_uZkJ4&index=1&list=UUslpXbBtRK9BT-pwdxTblXQ



















Näinollen meillä siis oli mahdollisuus siirtyä kolmosiin. Olin aiemmin miettinyt, että jäisimme kakkosiin vielä hakemaan kisakokemusta, mutta muutaman viikolla vaihdetun konsultaatioviestin jälkeen päätin, että siirtyisimme kolmosiin hakemaan sieltä sitä kisakokemusta ja rutiinia.

Seuraavana vuorossa olivat siis Hyvinkään kisat, jonne olin etukäteen tietysti laittanut viestiä, että tulemme ilmoittautumisestani poiketen kolmosiin mukaan. Täytyy sanoa, että Hyvinkään kisat (25.11.) menivät ihan harjoittelun piikkiin. :D Olin itse äärimmäisen jännittynyt, koira oli väsynyt ja jännittynyt ja radat olivat meille (hieman liian) vaikeita. Osa sanoo, että kakkosten ja kolmosten välillä ei olisi suurta harppausta, mutta minusta tuo harppaus tuntui kyllä valtavalta. Tästä sisuuntuneena päätin, että nyt on ensi vuodelle saatava jotain kunnon treeniä, ja muutamien suositusten perusteella ilmoittauduin 4kk:n ajaksi kerran viikossa Marko Mäkelän treeneihin Janakkalaan.

Toki Janakkalan halli, ja reitti Lahdesta sinne piti käydä etukäteen tarkistamassa ja siihen tarjoutui sopiva tilaisuus, kun ilmoittauduin itsenäisyyspäivän 6.12. kisoihin Janakkalaan. Tuli sitten todettua, että tie sinne on pitkä, pimeä, liukas ja mutkikas. Onneksi olin jo ennen reitin tsekkaamista ilmoittautunut treeneihin.

Janakkalassa oli hirveästi koirakkoja maksikolmosissa, mutta meidän onni oli, että lähdimme luokan ensimmäisenä. Edelleen radat tuntuivat suhteettoman vaikeilta. Minusta ensinnäkin itsestäni tuntui siltä, että rataantutustumisaika oli aivan liian lyhyt, enkä meinannut edes muistaa estejärjestystä. Siksi olinkin valtavan iloinen siitä, että jokaiselle radalle asettamani tavoite täyttyi: muistin radan. :) Ihan harakoille eivät kaikki radat menneet, vaikka jokaisen kohdalla tuloslistaa koristikin HYL. Joukossa oli ihan hyviä pätkiä, niistä video:

https://www.youtube.com/watch?v=bnAEQnt8EEA&index=1&list=UUslpXbBtRK9BT-pwdxTblXQ

Seuraavaksi meille on tulossa vielä oman seuran kisat vähän ennen uutta vuotta Lahdessa, ja 6.1. kisat Janakkalassa. Lisäksi keskitymme tällä hetkellä myös tokoilemaan ahkerasti.

Tokosta sen verran, että tänään 22.12. meillä oli oman seuran kokeenomaiset treenit isolla kentällä. Tein Kundin kanssa AVO-luokan kokonaan putkeen palkatta ja liikkuroituna. Yllätyin positiivisesti. :) Pientä viilaamista vailla, mutta hyvältä näyttää. Muutamia treenattavia juttuja:
-Seuraamisen peruutusaskeleet ja juoksussa käännökset oikealle
-Perusasennot suoriksi
-Merkin kierto-tuleeko koira eteen kuten luoksetulossa, vai kiertääkö suoraan takaa sivulle?
-Jäävien erottelu (istu ja seiso menevät helposti sekaisin)

Luulen, että Kundille teki erittäin hyvää tuo treeni. Koska yllätyin itse positiivisesti joka liikkeen kohdalla, sain palkattua Kundin sosiaalisella palkalla, joka tuli oikeasti koko sydämestä, ja koirakin sen kyllä huomasi ja yritti aina vaan paremmin. Ihana <3

Tokoa ja agilityä nyt siis luvassa ahkerasti, samalla keskitytään kunnon kohottamiseen. Nyt tänne Lahteen onkin tullut jo mukavasti lunta, niin on ollut aika kaivaa kickspark varastosta ja lähteä päästelemään pitkin pururatoja. Valitettavasti tuota herkkua tuskin on kauaa tarjolla, kun pururatojen päälle ajetaan pian ladut. Mutta nautitaan niin kauan kun voidaan! Lisäksi odotan jo kovasti, että järvet jäätyisi ja pääsisi koirien kanssa jäälle hiihtämään. Se jos mikä on parhautta myös!










keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Jälki treenitauolle ja muut lajit treenin alle


Kuten viime päivityksen lopussa mainitsin, jälkitreenimme jäivät tauolle heti Kundin JK1-tuloksen jälkeen. Sen verran pyörähdimme vielä kokeen jälkeisen viikon treeneissä, että veimme treenikavereille ja treenien vetäjälle kakkukahvit tarjolle ;) 

Tuntuu, että tässä loppusyksyn aikana minulla on ollut ihan kamalan paljon töitä, ja ne ovat ajoittuneet vielä siten, että olen päässyt aika huonosti treenaamaan itsenäisesti hallille. Pian tuon kokeen jälkeen Kundi sai ottaa aika iisisti pidemmän aikaa, mutta nyt ollaan pääsemässä taas rytmiin kiinni tokon ja aksan osalta. 

Meillä oli lokakuun puolessavälissä Lempäälässä Team Tikkaiden leiri. Tämä oli siis nyt ensimmäinen leiri vasta, näitä settejä on kevään loppuun asti tiedossa yhteensä 5. Leirillä vetäjinä ovat agilityn osalta Kati Immonen ja Tanja Kurikka. Leirit ajoittuvat aina siten, että perjantai ja lauantai on leiripäiviä, ja molempina päivinä on kahdet treenit per päivä siten, että Kati koutsaa toisen treenin ja Tanja toisen. Mehän emme olleet Kundin kanssa aksanneet koko syksynä BASE:n jälkeen muutamia yksittäisiä kertoja lukuunottamatta ja meno leirillä olikin sen näköistä. Radat olivat aika vaativia, ja minusta itsestäni tuntui kokoajan, että olin omalla epämukavuusalueellani. Kundi teki todella hyvää settiä koko viikonlopun, oli motivoitunut, kuulolla ja vauhdikas :) Turhauduin sen sijaan itseeni valtavasti. En saanut ohjauskuvioita sujumaan, vaikka koutsi aivan kädestä pitäen näytti minulle monta kertaa, miten piti kääntyä. En vai hahmottanut sitä päässäni, ja sitten saatoin esim. pyörähtää väärään suuntaan tai olla tapani mukaan myöhässä. Kyllä siellä tietysti onnistumisiakin tuli, tehtiin rataa pikku pätkissä ja hiottiin aina tarpeen mukaan ohjauskuvioita. Oli kyllä todella hyödyllinen leiri, tuli paljon lisämotivaatiota jatkotreenejä varten! Odotan jo seuraavaa leiriä innolla. 















Tänä syksynä en ottanut tokon ryhmäpaikkaa ollenkaan, koska meille sopivat tokoryhmät olivat kaikki todella huonoihin aikoihin. Sen sijaan päätin ottaa rally-tokoon ryhmäpaikan ihan sen takia, että rallyn ryhmät olivat parempiin aikoihin. Sain paikan perjantai-illalta, 17.45-19 ryhmästä. Tuokin aika on vähän siinä ja siinä.. Olen nyt kerran vasta päässyt treeneihin, mutta minkäs teet, kun töitäkin on nollasopparilaisen tehtävä silloin kun niitä on. 

Tokoa ollaan treenattu kuitenkin keskenämme Kundin kanssa ja edelleen AVO:n kokonaisuutta laitellaan kasaan. Meille vaikemmat ovat ruutu ja nouto, johon tarvitsemme edelleen draivia paljon lisää. Sen sijaan viime keväänä meille vaikea merkin kierto on mennyt hulluna eteenpäin! Ihanaa, että edes jotkut asiat edistyvät :P 

Rallysta tai tokosta ei ole tällä hetkellä kokeita suunnitteilla, mutta menin ilmoittautumaan tämän viikon sunnuntaille Riihimäelle agilitykisoihin piiitkästä aikaa! Saa nähdä miten meidän käy, on ihana kuitenkin päästä kisailemaan. Lisäksi ilmoitin Kundin toisiinkin kisoihin, jotka ovat reilun kahden viikon päästä Hyvinkäällä. 

Ja ainiin, viikko sitten Kundi ja Joni kävivät Tammelassa AD-kokeessa (koirien kestävyyskoe, 20km:n juoksu pyörän vierellä sis. kaksi taukoa välissä). Kundin koe oli oletetusti hyväksytty. Ollaan koko kesä treenattu paljon kestävyyttä ja kuntoa Kundille mm. pitkillä pyörälenkeillä, uimalla ja juoksuttamalla Kundia minun ja Jonin väliä metsässä non-stoppina (samalla myös viestin alkeistreeniä siis). Niin ihana pieni ja monitoiminen pörrönaama <3








sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Se oli siinä: JK1:stä rikkaampana!

Edellisen päivityksen jälkeen on taas ehtinyt tapahtua. En halunnut vielä edellisessä päivityksessä mainostaa, että olimme jo ilmoittautuneet virallisiin jälkikokeisiin, koska epäonnistumisen pelko oli kokoajan läsnä. Kundin ja Jonin ensimmäinen virallinen startti pk-jälkikokeessa tapahtui siis 30.9. Harjavallassa.

Päivä alkoi helkkarinmoisella jännityksellä, joka vain koveni sitä mukaan mitä lähemmäs Harjavaltaa saavuimme. Kaikki oli meille uutta. Saavuimme ajoissa perille, ja saimme kuulla että päivä alkaisi tottiksilla. Joni sai liivin nro kaksi, joka meinasi sitä, että he lähtisivät Kundin kanssa suorittamaan tottiksia toisena. Yhteensä tässä ykkösluokan kokeessa oli 4 koiraa, kun kymmenelle koiralle olisi ollut paikat. Koirasta ja miehestä huomasi, että jännitys oli hyvin vahvasti läsnä. Joni ei saanut tehtyä Kundin kanssa jännitykseltään yhtään tottisrutiineita ja ilmoittautumiseen mennessä koira ei ollut yhtään mukana päivän yhteisessä agendassa. Kundi pälyili parina olevaa dobermannia ja haukkui sille kovaäänisesti sen sijaan, että olisi ollut aktiivinen ohjaajaansa kohtaan. Haukkuminen onneksi loppui, kun Joni lähti seuruuttamaan Kundia paikallaoloon, jonka he siis suorittivat ensin, toisen koirakon suorittaessa tottiskaaviota. Paikallaolossa Kundi haisteli vähän väliä. Yleensä se ei haistele, joten lienee sijaistoiminto.

Pian dobermanni olikin jo suorittanut kaavion, ja oli Jonin ja Kundin vuoro siirtyä aloituspaikalle. Seuraaminen, jolla koko kaavio alkoi, oli aivan kaameaa kuraa. Jännityksen vaikutuksesta Kundi seurasi huonosti, jätätti, haisteli maata... You name it. Olin itku kurkussa ja Joni joutui antamaan monta lisäkäskyä (yli kolme, joten tästä liikkeestä arvosana olikin puutteellinen..)

Seuraamisen jälkeen tapahtui kuitenkin petraaminen, ja Kundi alkoi aktivoitumaan. Suorittaminen parani loppua kohden. Muut liikkeet menivätkin sitten jo lähes täydellisesti, paitsi metrin hypylle pikku perkele lähti ilman käskyä. Tottiksesta yhteispisteet 87/100p. Kuvaaminen meni minulla ihan reisille, kamera tärisi ja oli kohdennettuna ties minne. Seuraamisen aikana lopetin kuvaamisen kokonaan ja istumista en myöskään ollut saanut kuvattua. Luoksetulo, noudot ja eteenlähetys onnistuivat jotenkuten, kooste niistä:

https://www.youtube.com/watch?v=7EUv6s2MWqQ&feature=youtu.be


Seuraavaksi vuorossa oli esineruutu, sieltä pisteet 28/30p. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, kaksi pistettä oli kuulema lähtenyt siitä kun etulinjalla uuteen lähetyspaikkaan siirtyessä Kundi oli mennyt haistelemaan ja nuolemaan jotain pissaa, hetkeksi pois hallinnasta siis. Ja olihan Kundi itsekin kuulema kussut ruutuun (tuomari ei huomannut, tai ainakaan vähentänyt pisteitä), siitä on nyt tullut ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että ruutuun pissataan. Tähän kusiasiaan pitää alkaa ehdottomasti jatkossa puuttumaan. Minä en ollut katsomassa esineruudun suoritusta ollenkaan, odottelin muualla jännityksen kera.

Tässä vaiheessa alla olivat siis hyvät pisteet sekä esineiltä, että tottiksesta. Joni arpoi maastoon numeron neljä, eli viimeisen jäljen. Lähdimme ajamaan maastoon, ja odottelimme autolla tuomarin saapumista. Kundi lähti jäljelle hyvillä mielin, juoksi janalta suoraan eteenpäin, nappasi jäljen ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan. Sai janalta täydet 30 pistettä. Sen sijaan jäljeltä ei löytynyt yhden yhtä keppiä. Joni kertoi, että Kundi oli ajanut jälkeä aluksi, mutta ei ollut ilmaissut keppejä, jotka olivat olleet hieman polkaistuna sammaleen sekaan. Joni oli itse löytänyt ja poiminut kaksi ensimmäistä keppiä. Kundi oli mennyt epävarmaksi, nostanut harhan ja ajanut sitä. Se siitä. 2/6 keppiä jäljeltä, ei tulosta. Pahin painajaiseni siis toteutui. Kyllähän se koville otti, lähinnä minulle.. Olimme niin kovasti treenanneet koko syksyn pelkästään pk-puoleen keskittyen. Onneksi harmittelu meni noin tunnissa ohi, jonka jälkeen sisuunnuin ja rupesin jo katselemaan uusia kokeita. Huomasin, että eräässä fb:n ryhmässä oli ilmoitus heti seuraavan viikon sunnuntaina Nurmijärvellä järjestettävästä kokeesta, jossa olisi tilaa vielä alokasluokan koirakoille. Kun pääsimme kotiin, Joni soitti sinne ja sai paikan.

Kokeiden väliin jäävällä viikolla harjoittelimme jäljen osalta lähinnä keppimotivaatiota ja sitä, että kepit olivat vähän vähemmän esillä kuin yleensä ovat meillä treeneissä olleet. Treeneistä ei jäänyt hirveän hyvä fiilis..

Seuraava jälkikokeemme oli siis viikko sitten sunnuntaina 7.10. Nurmijärvellä. Kokoonnuimme läheisen huoltoaseman pihalle (koirakkoja oli yhteensä 6). Huoltoaseman pihalla tehtiin kaikki tarkastukset ja arvottiin suoritusjärjestys. Tällä kertaa päivä alkoi jäljestysosiolla. Joni arpoi itselleen numeron 6 (jälleen kerran viimeinen jälki), ja kun ajoimme sinne paikkaan missä jäljet olivat, manasin koko matkan Jonille (kyllästymiseen asti), että viimeinen jälki tuo huonoa onnea.

Kun Joni ja Kundi pääsivät vihdoin viimein matkaan, jännitys oli sanoinkuvaamaton. Alokasluokassahan jäljestysaika on 20 minuuttia ja jäljen pituus on 500 metriä. Noin kymmenen minuutin jälkeen Joni ja Kundi jo kävelivät tietä pitkin keppien luovutuspaikalle. Itku kurkussa kysyin, montako keppiä tuli. Ajattelin, että nyt kävi samalla tavalla kuin Harjavallassa, kun silloinkin Joni ja Kundi olivat tulleet hyvin nopeasti tuloksetta pois jäljeltä. Tällä kertaa Joni kuitenkin tuuletti, ja jäljeltä oli noussut 6/6 keppiä! Pisteet jäljen osalta olivat siis 165/170p. Janalta lähti -5p takajäljen vuoksi.

Seuraavaksi ajoimme järjestävän seuran tottiskentälle, jonne oli jälkimetsästä puolen tunnin matka. Tottiskentän yhteydessä oli myös pieni metsä, jonne oli tallattu esineruutu. Saatiin odotella aika pitkään, koska myös esineillä järjestys oli sama kuin jäljellä: Kundi ja Joni olivat viimeisenä eli kuudentena. Kundi ei ole koskaan tehnyt esineruutua siten, että siellä on käynyt noin monta koiraa ennen sitä suorittamassa. Se meinasi koitua tämän kokeen kohtaloksi. Olin autolla odottamassa esineruudun ajan. Joni ja Kundi olivat siellä suorittamassa pienen ikuisuuden. Joni oli joutunut lähettämään Kundia noin miljoona kertaa uudestaan ja uudestaan, ja yhtään esinettä ei meinannut nousta. Lopputulos kuitenkin oli, että vaadittavat kaksi esinettä saivat 5 minuutin sisään ylös (taas tuli kuset ruutuun mur...) ja pisteitä 25/30p.

Päivän viimeisenä osa-alueena ja koirakkona oli vielä tottis. Tällä kertaa Kundi lähti hyvällä mielellä, tottisrutiinit suoritettuina kentälle. Päivän väsymys painoi jo kovasti, ja teknisistä virheistä ja vireestä sen huomasi. Seuraaminen oli tällä kertaa ihan hyvää, tosin ei ihan taattua Kundin laatua (väsymys ja jännitys). Jäävät olivat hienot. Tasamaanoudolla ravasi osan matkaa, jota ei ole koskaan tehnyt treeneissä. Metriselle hypylle varasti TAAS (tästä on nyt nähtävästi tullut meille kokeessa ilmentynyt ongelma..) A-esteellä tupelsi mennessä ja kolautti jalkansa, joten takaisintulon kiersi. Eteenlähetyksessä ei meinannut irrota ekalla käskyllä, vaan tarvitsi toisen käskyn jotta lähti etenemään. Paikallaolossa haisteli taas.. Tottiksesta saatiin kuitenkin 89/100p.



















Yhteispisteet Jonilla ja Kundilla kaikkien osioiden osalta olivat siis: 279/300p. Näillä hienoilla pisteillä heltisi ykköstulos, koulutustunnus JK1 ja luokkavoitto! Erityisen mahtavaa tästä tekee sen, että Kundi oli ensimmäinen lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira Suomessa, joka ko. koulutustunnuksen on saavuttanu. Ja kaikista pyrtseistä (lk + pk) tulos oli toinen laatuaan! Fiilis oli sanoinkuvailematon, ja taisi kotimatkalla itkutkin tirahtaa. JK1 oli tämän syksyn tavoitteemme ja olin päättänyt, että jos Kundi sen saavuttaa, niin saa jäädä heti tauolle ko. lajista. Joten nyt siis totaalinen tauko ensi kevääseen asti tiedossa. Nyt minä alan toden teolla keskittymään Kundin kanssa agilityyn, tokoon ja rally-tokoon!















maanantai 17. syyskuuta 2018

Pk-puoli haltuun

B.A.S.E:n jälkeen päätin jättää agilityn ja tokon Kundilta tauolle kokonaan. Ajattelin, että ohjattuihin viikkotreeneihin menen, koska ne on maksettu. Universumi oli jälleen puolellani tässä taukoasiassa ja minulle tuli joka viikko uudestaan ja uudestaan viikkotreenien kanssa päällekkäin töitä.

Sen sijaan koko elo- ja syyskuun olemme keskittyneet aivan täysin pk-puoleen. Lajinahan meillä on jälki, jota Kundin kanssa ollaan systemaattisesti treenattu pikkupennusta lähtien. Kunnon otetta lajiin en ole kuitenkaan saanut, kunnes nyt päätin, että tämän syksyn aikana laitetaan jälki kaikkine osa-alueineen koekuntoon.


    














Ihan ensimmäisenä vuorossa oli ohjaajan vaihto: kepon suostuttelu Kundin ohjaajaksi ei ollut mikään helppo homma, mutta olen ehdottomasti tyytyväinen, että hän minun pyynnöstäni suostui ottamaan haasteen vastaan, ja alkoi täysin nollasta opetella koiran ohjaamista jäljellä, esineillä ja tottiksessa. Syy oli puhtaasti se, että minun mielestäni Kundi toimii paremmin ja vietikkäämmin Jonin kanssa. Sitä kautta saamme myös tehtyä selvän eron siihen, että Jonin kanssa tehdään tottista ja maastoja korkeammassa vireessä, minun kanssa tokoa.

Elokuun alusta alkaen aloimme toteuttaa maasto- ja tottistreenejä, joita oli noin 4-5x viikkoon. Kerran viikossa Lahden Käyttökoirien ohjatut jälkitreenit ja muuten omatoimista säätämistä. :D Jaottelin treenit usein treenattavien aiheiden mukaan:
-pitkän jäljen treeniä ilman mitään merkkejä
-janatreeniä (alussa aika paljonkin)
-kulmien treeniä
-keppimotivaatiotreeniä
-vieraan ihmisen polkeman jäljen treeniä.

Esineruudussa alettiin ottamaan kokeenomaisia treenejä ja luovutuksia mukaan myös. Ihana oli nähdä koiran selkeä kehitys, mitä järjestelmällisesti tapahtuva treenaus sai aikaan. :)

Kundin ehdottomasti positiivinen puoli on se, että se on tarkka jäljestäjä (pellolla tehdyt pohjat) ja sillä on hyvä keppimotivaatio. Tarkkuus aiheuttaa sen, että jäljestys meinaa joskus olla hidasta, kun se metsässä eteneminen saisi olla hieman nopeampaa. Viime aikoina Kundi on kyllä ihan mukavasti saanut vauhtia metsässä lisää, uskoisin että kokeessa se selviäisi jäljeltä asetetun ajan puitteissa.

Janoille Kundi tarvitsee ehdottomasti lisää treeniä. Suoraan ja varmaan etenemiseen ja siihen, kumpaan suuntaan jäljeltä lähdetään, jotta ei ajeta takajälkeä.

Kundin janatreeni: https://www.youtube.com/watch?v=jh2dMkD43F8

Esineillä on ongelmana olleet luovutukset. Kun Kundia on paljon leikitetty esineillä, ja se on saanut hyppiä esineiden kanssa vasten, niin luovutukset meinaa olla hyppimistä myös, mutta korjaantunee rutiinilla ja alas palkkaamisella. Esineillä Kundi työskentelee varmasti ja erittäin suurella motivaatiolla. <3

Kundin esineruutu: https://www.youtube.com/watch?v=mRxfCRK337k

Tottista ollaan tehty boksereiden mukana edelleen ja sieltä ollaan saatu joka kerralla tosi hyviä vinkkejä treenejä ajatellen. Lisäksi siellä on pystynyt harjoittelemaan henkilöryhmää ja paikallaoloa häiriön alaisena, sekä tekemään ilmoittautumisia eri parien ja "tuomareiden" simuloidessa koetilannetta. Olen myös ilmoittanut Jonin ja Kundin mukaan Mia Skogsterin nuorille koirille tarkoitettuun tottiksen 5 kerran kurssille. Kurssi alkaa huomenna eli tiistaina 18.9. ja en malta odottaa! Olen jo kysynyt luvan, että saan myös lähteä katsomaan kurssia, vaikka varsinainen osallistuja on Joni.

Kundin seuraaminen: https://www.youtube.com/watch?v=T4_43awQ76Y

Noudot ja hypyt 650g:n kapulalla ovat olleet Kundille yllättävän helppoja loppupeleissä. Joskus alkuvaiheen treenejä noutoihin ja esteisiin tehdessä mietin, pääseekö se esteistä ikinä yli tuo iso kapula suussa kun sen kantaminen tuotti silloin suuria ongelmia niin, ettei Kundi pää edes meinannut pysyä suorana kapulaa kantaessa. :D 

Tasamaanouto: https://www.youtube.com/watch?v=zuV4gB6IETo

Metrinen hyppy: https://www.youtube.com/watch?v=GMoYvlidt_4


















A-este: https://www.youtube.com/watch?v=UUmIT0wBUBA

















Tottiksen ehdottomasti vaikein osio Kundille on jäävien erottelu ja eteenlähetys. Jääviä liikkeitähän jäljen 1-luokassa on maahanmeno ja istuminen. Usein käy niin, että Kundi jää istumaan, kun pitäisi mennä maahan. Istuminen Kundilla on kyllä hieno, mutta maahanmenon nopeuden kanssa saa vielä viilata. Erottelua ollaan tehty tosi paljon, ja näköjään saa tehdä jatkossakin. Jäävistä ei valitettavasti ole videoita =( 

Eteenlähetys ei-kokeenomaisesti: https://www.youtube.com/watch?v=83EXPlTAo3E

Pientä viilaamista myös vaatii seuraavat asiat: kapulalle ei varasteta/lähdetä ilman käskyä eikä sivulle siirrytä ilman käskyä. Takaa kiertävä perusasentoon tulo vaatii myös hieman enemmän harjoittelua, koska Kundi meinaa tulla aina liian eteen. Kokonaisuudessaan kuitenkin paletti rupeaa olemaan melko hyvin kokeenomaisesti kasassa, josta todisteena Jonin ja Kundi suorittama mölli-jälkikoe eilen eli sunnuntaina 16.9. Tuloksena sieltä oli maastoista 198/200p (-2p janalta) ja tottiksesta 96/100p. Niin hienosti meni. <3 <3

Treenit kuitenkin jatkukoon vielä niin kauan kuin kautta on jäljellä, ja pikkuhiljaa aletaan palailemaan myös agilityn saloihin. Katsotaan, mitä muuta syksy tuo myös tullessaan! ;)




keskiviikko 22. elokuuta 2018

B.A.S.E. 2018


Vihdoin se koitti, pitkään ja hartaasti odotettu heinäkuun loppu, eli minun huima 6 päivän lomani (+muutama päivä omaalomaa) ja Jonin vapaat. 



Tiedossa meillä oli koko kesän huipentuma, eli reissu B.A.S.E:een (Berger Agility Sommar Event). B.A.S.E. on pyreneittenpaimenkoirien oma agilitykilpailu (tai itseasiassa kilpailut, koska kisapäivinä oli lauantai 4.8. ja sunnuntai 5.8.) Kilpailut ovat epäviralliset, tai ainakaan kukaan ei meiltä kilpailukirjoja kysellyt missään vaiheessa eikä nollista merkintöjä saatu. Tänä vuonna eli vuonna 2018 kilpailut järjestettiin (jos oikein käsitin) toista kertaa ikinä. Tänä vuonna kisat järjestettiin Hollannissa, Astenissa. 


Pahoittelen jo etukäteen, että tästä postauksesta voi tulla pitkä. Tämä on samalla reissutarina, joka jää muistiin myös itseäni varten. Talven kylminä ja pitkinä pimeinä iltoina voin sitten aina palata lukemaan tätä kirjoitusta kesän helteisestä, huippuonnistuneesta reissusta. 

Olin varannut B.A.S.E:n majoituksen jo tammikuussa,. En muista miksi en alunperin varannut majoitusta kisapaikan lähellä olevalta camping-alueelta. Varasin majoituksen nimittäin Airbnb-sovelluksen kautta. Se osoittautui täydellisen hyväksi vaihtoehdoksi ja ratkaisuksi, mutta tästä lisää myöhemmin. 

Reissuun lähdimme 30.7. maanantaina. Olimme päättäneet toteuttaa reissun autolla ajaen seuraavaa reittiä: Turku-laivalla Ruotsiin-Tanska-Saksa-Hollanti. Joni oli vielä töissä aamuvuorossa, ja minä vapaalla ollessani hoitelin vielä muutamia viimeisiä hoidettavia asioita ennen reissua. Hain Jonin töistä iltapäivällä (auto oli pakattu jo aamulla valmiiksi) ja lähdimme ajelemaan kohti Turkua. Mukana siis Kundi, ja Jonin seropikoira (Kundin paras ystävä) Aira, joka lähti mukaan reissuun turistiksi. Saavuimme Turkuun jo hyvissä ajoin. Emme kumpikaan Jonin kanssa olleet aiemmin matkustaneet laivalla auton tai koirien kanssa, joten siinä suhteessa olimme hieman noviiseja. Ehdimme käyttää koirat hyvin tarpeillaan ennen laivaan menoa ja annoimme myös jo laivaan pääsyä odotellessa niille iltaruuat, jotta isoa koirakassia ei tarvitsisi raahata erikseen hyttiin, vaan selviäisimme omien tavaroidemme raahaamisella. 

Pääsimme sujuvasti laivaan, odotimme hetken käytävällä hyttien siivousta ja sitten pääsimme viemään tavarat. Hytissä oleskellessamme ihmettelin, että eikö laivan olisi pitänyt jo lähteä, kun kello oli jo 10 minuuttia yli lipussa olleen lähtöajan. Päätimme lähteä koirien kanssa kannelle katsomaan, onko laiva edes irtaantunut laiturista. Kun pääsimme kannelle, huomasimme, että laiva oli edennyt jo hyvän matkaa. :D Mitään tärinää, kolinaa, tai keinuntaa en ollut tuntenut, joten sen perusteella olin olettanut, että laiva ei ollut edes lähtenyt liikenteeseen. Vissiin hieman huonot kokemukset laivalta mulla. :D 

Laivamatka meni hyvin, hengailtiin kannella ja Kundi teki pissit alustalle käskystä illalla ja aamulla (Aira sensijaan ei.......) Koirat odotteli hytissä nätisti meidän Tax Free-shoppailun ajan ja yö nukuttiin rauhassa. Hienot laivakoirot. <3 
















Tiistai-aamuna saavuimme ajoissa Tukholmaan ja pääsimme laivasta jouhevasti ulos. Ajoimme Tukholman ulkopuolelle mäkkärin pihaan, jossa käytimme koirat tarpeillaan ja annoimme niille aamuruuat. Kävimme itse syömässä myös mäkkärin "laadukkaan" aamupalan ;) Aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Etelä-Ruotsia, jossa tätini oli ystävällisesti luvannut majoittaa (ja ruokkia) meidät mennen tullen. Matkaa taitoimme hieman väsyneissä tunnelmissa. Pysähdyimme useasti matkalla, kävimme syömässä/kahvilla/tankkaamassa ja kävelytimme ja juoksutimme koiria tottakai. Matkalla hieman ennen Jönköpingiä löysimme ihanan ison ja kirkasvetisen Vättern-järven, jonka rannalla vietimme reilusti aikaa koiria uittaen.


Uinnin jälkeen ajoimme Jönköpingin kaupunkiin ja kävimme aasialaisessa buffetissa syömässä. Sen jälkeen matka jatkui jotakuinkin suoraan tätini asuinkuntaan Bjuviin, joka sijaitsee lähellä Ruotsin ja Tanskan välissä olevaa salmea. Saavuimme perille helteiseen Bjuviin hyvissä ajoin. Kävimme vielä juoksuttamassa koiria läheisellä pellolla ja uittamassa niitä lammessa. Sen jälkeen suihkun ja iltapalan jälkeen olimme molemmat Jonin kanssa valmiita nukkumaan. 


Heräsimme keskiviikkoon ajoissa, olihan edessä kaikista pisin ajopäivämme, kun matkaa piti taittaa Tanskan läpi Saksan Hassendorfiin asti. Aamu lähti käyntiin hieman synkeänä (kelin ja olotilan, eli kolottavien ruumiinosiemme vuoksi), mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa iloksi ja auringoksi muuttui. :D Ajoimme Juutinrauman salmen yli isoa ja pitkää siltaa pitkin ja yhtäkkiä olimmekin Tanskan puolella. Tanskassa ajelimme aika pitkän aikaa, ennen kuin päätimme pitää kunnon tauon. Löysimme taas hyvän pysähdyspaikan, joka oli aivan meren rannalla ja jossa oli erittäin hyväpohjainen ranta, jossa ei ainakaan ollut koirakieltoja (ja kyllä muutkin siellä koiria uittivat). Koirat saivat taas uida ja temmeltää rauhassa pitkän makoilun jälkeen. Kylläpä ne nauttivat kovasti. 

















Tanskasta lähdimme jatkamaan kohti Saksaa. Tiesimme, että Saksassa tietyillä alueilla liikuttaessa autossa tulee olla ns. päästötarra, joka osoittaa, että auton päästöt ovat jonkun tietyn määrätyn rajan sisällä ja näin ollen sillä kyseisellä autolla saa ajaa näillä tietyillä alueilla. Melko pian Saksan rajan ylitettyämme aloimme etsimään, mistä saisimme tuon tarran. Autoliitosta meille oltiin sanottu, että tuon tarran saa Saksan puolelta kunhan vaan käy huoltoasemalta kysymässä. Se nyt ei ihan niin helppoa ollutkaan. Kävimme muistaakseni kolmella eri huoltoasemalla kysymässä, osassa puhuttiin huonoa englantia, tai ei osattu auttaa. Sitten kävimme myös autokorjaamolla kysymässä, ja sieltä meidät ohjattiin katsastuskonttorille, josta sitten pitkän odottelun jälkeen tarran saimme. Olimme jo Jonin kanssa monta kertaa luovuttamassa etsintää. Kun olimme löytäneet vihdoin ja viimein tarran lähdimme jatkamaan matkaa kohti Hampuria, jossa meidän oli tarkoitus vilkaista kaupunkia ja käydä syömässä. No, vähän oli remonttia siellä täällä ja ei matkanteko ollut ihan kauhean jouhevaa ja nälkäkiukkukin meinasi iskeä. Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen pääsimme Hampuriin, saimme auton parkkiin, vilkaisimme vähän ympärillemme ja lähdimme syömään lähimpään ruokapaikkaan minkä löysimme. 



















Lähdimme jatkamaa matkaa aika pian, koska halusimme toki majapaikkaamme ja nukkumaan ajoissa. Tämän yön majapaikkamme olin jälleen kerran varannut Airbnb:n kautta, ja se ylitti kaikki odotukset. Se oli ihana, kodikas, tiptop siisti ja kauniisti sisustettu pihamökki, ja mökin omistaja Irmgard oli mukava rouva myös. Majoitus oli siis Saksan Bremenin lähellä maaseudulla, paikassa nimeltä Hassendorf. Saavuimme Hassendorfiin kohtuullisen hyvissä ajoin, ja perille päästyämme lähdimme heti juoksuttamaan koiria, aivan majoituksemme vierestä löytyi mahtavat pellot ja maastoreitit koirien ulkoilutukseen. Kunnon ulkoilun jälkeen kannoimme tavarat sisälle, ja rupesimme valmistautumaan yöpuulle. 

Nukuimme yön hyvin, ja torstaiaamuna nukuimmekin vähän pidempään kun tiesimme, että torstain matkustusaika on lyhyt. Jopa niin lyhyt, että suunnittelimme päivälle yhden ylimääräisen mutkan, kun halusin käydä Kölnissä katsomassa tuomiokirkkoa. Ajoimme siis tostaina Hassendorfista erittäin helteiseen Kölniin ja pitkän etsimisen jälkeen löysimme parkkihallista paikan. Alunperin olimme sunnitelleet, että koirat saisivat odottaa autossa tuulettimien kanssa meidän kierrellessä kaupunkia, mutta parkkihalli olikin niin tukalan kuuma, että totesimme mielummin ottavamme koirat mukaan. En tiedä oliko se yhtään parempi päätös, sillä Köln oli oikeasti TODELLA kuuma. Voisin veikata vähintään +35 astetta. Kaupungista nauttiminen jäi vähäiselle, kun koko ajan piti pysyä liikkeessä, jotta koirien tassut eivät pala. Lisäksi stressasimme koko ajan koirien olotilaa, koska pelkäsimme niiden saavan lämpöhalvauksen kuumassa auringonpaisteessa. Pakollisen turistikierroksen jälkeen koirat vaikuttivat niin kuumentuneilta, että nostimme ne Jonin kanssa suihkulähteeseen viilentymään. Kyllä hätä keinot keksii...


Kölnistä selvittyämme jäljellä oli enää viimeinen etappi, eli ajomatka lopulliseen määränpäähämme Hollannin Somereniin, jossa meidän majoituksemme tulisi olemaan. Matka meni joutuisasti, ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Meidän majoittajapariskunta puhui hyvää englantia, ja majoituimme heidän talonsa yhteydessä olevaan erilliseen rakennukseen, joka oli erittäin siisti. Jätimme koirat majapaikkaamme odottamaan, ja lähdimme itse syömään oikein pitkän kaavan mukaan. Kun palasimme takaisin, oli alkanut jo hieman viilentyä ja hämärtää ja lähdimme vielä läheiselle pellolle juoksuttamaan koirilta enimpiä virtoja pois.

Perjantaina heräsimme virkeinä. Perjantai oli meidän reissumme yksi ylimääräinen päivä. Ajattelimme aloittaa perjantain koiria uittamalla, mutta sopivaa paikkaa oli yllättävän vaikea löytää. Noin tunnin etsimisen jälkeen kuitenkin löysimme sopivan lammen, ja saimme koirat uitettua ja lenkitettyä. Veimme koirat jälleen odottamaan majapaikkaamme, ja lähdimme päivän helteisimmäksi ajaksi Jonin kanssa läheiseen Eindhovenin kaupunkiin ostoksille. Siellä päivä meni mukavasti ja kun palasimme takaisin Somereniin, lähdimme vielä käymään De Groote Peel - kansallispuistossa joka oli lähellä majoitustamme ja seuraavan päivän kisapaikkaa. Puistossa oli todella ihana kävellä auringonlaskun aikaan, ja saimme olla myös rauhassa, koska meidän lisäksi törmäsimme vain yhteen toiseen pariskuntaan. Puistossa oli valittavana eripituisia lenkkejä, ja me valitsimme 3km:n mittaisen lenkin. Lenkki oli miellyttävä kulkea ja saimme hyviä kuvia taltioitua kameraan ja puhelimiin muistoksi.


Pallo aina mukana :D <3











Kun olimme palaamassa puistosta illan hämärtyessä kohti majapaikkaamme, laitoin puhelimeen hetkeksi netin päälle ja huomasin, että Kati (suomalaista pyrtsiporukkaa, minulle ennalta tuntematon) oli laittanut fb:n kautta viestiä. Kati kysyi, haluaisimmeko Jonin kanssa liittyä heidän seuraansa, kun olivat muiden suomalaisten osallistujien (+ yksi puoliso) kanssa lähellä kisapaikkaa olevassa ruokapaikassa drinkeillä. Emmin hetken, ja mietin pitäisikö välissä käydä vaihtamassa vaatteet, mutta sitten Katia varoitettuani sanoin, että tulemme koiranulkoilutusvaatteissa ja ehkä hieman hikisinäkin. Ei kuulema haittaisi :D

Istuimme siinä mukavasti iltaa ja tutustuimme samalla, koska en tuntenut ketään B.A.S.E:een osallistuvia suomalaisia etukäteen. Samalla saimme kuulla, että kisapaikan yhteydessä olevat majoitustilat on huonot, jotain lisämaksuja/yllätyskuluja oli tullut (en muista tarkemmin) ja mökit olivat kuulema todella kuumat, kuin saunat. Siinä vaiheessa en voinut kuin olla onnellinen meidän 50e/2hlö/yö sis. koirat Airbnb-majoituksestamme, jossa oli sitäpaitsi viileää ja iso tuuletin sisällä.

Yksien viinilasillisten jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan, sillä lauantaiaamuna tiedossa olisi aikainen herätys. Yö nukutti hyvin kiireisen touhupäivän jälkeen, ja lauantaiaamuna herätyksen soidessa olo tuntui levänneeltä. Melkein heti heräämisen jälkeen minua alkoi jännittämään kovasti, kuten aina ennen kisoja. Oksennus kurkussa hoputin Jonia aamutoimissa ja lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa jännityksen vallassa. Kävin ensimmäiseksi ilmoittautumassa, ja sain numerolapun itselleni. Sama numero tulisi olemaan käytössä lauantaina ja sunnuntaina. Ilmoittautumisen jälkeen lähdimme Jonin ja koirien kanssa pienelle aamukävelylle, ja sen jälkeen suuntasin jo halliin katselemaan, millainen rata sinne oli rakentumassa. Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, ja lähdin jännittyneenä siihen tutustumaan. Tunnelma kisoissa oli rento, ja tiukkaa rataantutustumisaikaa ei oltu määritelty. :D Osa tutustui 5 minuuttia, ja osa 20 minuuttia. Tarpeen tullen joustettiin suuntaan ja toiseen. Lähdin ensimmäiselle hyppyradalle vähän liian jännittyneenä, enkä saanut koiraa riittävästi rentoutettua. Hyvin jäykästi saatiin rata suoritettua loppuun asti, 5vp saatiin toisiksi viimeiseltä esteeltä, jossa Kundi tuli hypystä ohi huolimattoman ohjaukseni seurauksena. Ensimmäisen radan jälkeen saimmekin odotella pitkään, sillä seuraava rata oli tiedossa vasta lounaan jälkeen. Lounastauko oli keskipäivän aikaan ja se oli yhden tunnin mittainen. Ennen taukoa kuulutettiin, että kakkosten rataantutustuminen on lounastauon aikana, eli aikaa oli reilusti (tunti) tutustua rataan. Rataantutustumisessa minulle tuli jo hyvät vibat, että tämä rata tulee sopimaan oikein hyvin minulle ja Kundille. Kun sitten pääsimme radalle, niin ihan oikein olin aavistanut. Lähdimme Kundin kanssa radalle suhteellisen rentoina. Hyvin meni ja nolla tuli! Yksi kohta meni aavistuksen pitkäksi, kun Kundi kaarsi hypyltä ja katseli samalla kohti reunalla kuvaavaa Jonia. Kundin nimeä muutaman kerran huudettua sain sen huomion palautettua itseeni, mutta huomasin, että huutoni oli hieman vaikuttanut Kundin vireeseen ja rata jatkui loppuun hieman hitaammissa merkeissä kun oli alkanut.

Linkki rataan: https://www.youtube.com/watch?v=5uBUERCprYQ

Päivän viimeinen rata oli kunnon sekasorto. Kukaan järjestelijöistä ei tiennyt mistään mitään ja kaikki tutustuivat rataan sikinsokin. Rata oli möllitasoinen hyppyrata ilman keppejä ja saatiin siitäkin nolla. Kundi tuntui hieman jähmeältä ja väsyneeltä vaikka tarkkaa työtä tekikin :)

Tuloksia oli päivän mittaan ilmaantunut taululle ja oltiin Kundin kanssa voitettu kaikki lauantaipäivän maksikakkosten radat! Palkintoja oli siis luvassa. Kun lauantain kaikki radat olivat ohi, niin pääsimme muiden sijoittuneiden joukossa noutamaan omat palkintomme Kundin kanssa edestä hurrausten saattelemana. Ja noilla voitoilla lunastimme myös paikan sunnuntain finaaliradalle.



















Eikä se päivä siihen vielä suinkaan loppunut! Kävimme Jonin kanssa pikaisesti majapaikassamme suihkussa ja vaatteidenvaihdossa, ja sitten lähdimme takaisin kisapaikkana toimivalle maneesille, jossa tiedossa oli BBQ-ilta. Olimme aiemmin päivällä ostaneet Jonin kanssa sinne liput hieman viime tingassa. Kun saavuimme paikalle, siellä oli jo ilo ylimmillään. Ihmiset söivät, joivat, tanssivat ja lauloivat. Itse keskistyimme lähinnä syömiseen ja muiden iloittelun katselemiseen. Lähdimme BBQ-illasta ajoissa nukkumaan, sillä tiesimme, että seuraava päivä on sunnuntai ja kisojen jälkeen meidän olisi vielä määrä aloittaa paluumatka.

Sunnuntaina herätessäni minua ei jännittänyt enää laisinkaan. Lähdimme melkein hieman liian myöhässä kisapaikalle, mutta ehdin kuitenkin lämmitellä Kundia riittävästi ja pääsin siitä suoraan rataantutustumiseen. Ensimmäinen rata oli taas hyppäri, josta tuli hylkäys, koska samassa linjassa vierekkäin oli rengas ja kepit. Renkaalle olisi pitänyt mennä (oli lähempänä), mutta Kundi lähtikin hakemaan itsenäisesti kepeille. Toinen rata oli jälleen lounaan jälkeen ja tässä agiradalla oli jo heti alussa putki ansana ja sinnehän se Kundi suoraan pyyhälsi vaikka kuinka yritin estellä. :D Finaalirata oli melkein heti toisen aksaradan jälkeen, ja siinä oli myös konnankoukkuja mukana. Yhden suoran päässä oli mutkaputki, ja hypyt syötti suoraan putken vasempaan päähän, mikä oli väärä pää. Eli jos ei ehtinyt ohjaamaan riittävän ajoissa ja selkeästi, koira meni väärään päähän. Näin lukemattomia medikoiria, jotka teki tuon virheen ja olin melkein varma, että Kundi tulee menemään samaan lankaan ja niihän siinä kävi. Ei haitannut yhtään, tehtiin rata loppuun asti kannustuksien saattelemana. Kokonaisuudessaan voisin jopa sanoa, että kaikki sunnuntain kolme hylkyä tuntuivat ratoina paremmilta kuin lauantain voitot. Kundi oli paremmalla asenteella ja minusta tuntui rennommalta myös ja nautin enemmän.


Linkki sunnuntain finaalirataan: https://www.youtube.com/watch?v=IIfAwsr5i6s

Ratojen ollessa ohi myös sunnuntaipäivän osalta, aloimme pakkaamaan tavaroita autoon. Käytimme koirat vielä pienellä lenkillä, ja lähdimme katsomaan sunnuntain palkintojenjakoa ja kisojen loppuseremoniaa. Loppuseremonian yhteydessä kerrottiin, että vuoden 2019 B.A.S.E. tulee olemaan Tsekeissä! Puhuimme jo heti Jonin kanssa, että tästä B.A.S.E. reissusta voisi tehdä perinteen ja innostuimme molemmat ideasta, että lähtisimme myös ensi vuonna toteuttamaan reissua autolla, tällä kertaa Viron ja Baltian maiden läpi ajaen.

Kun kisat olivat lopeteltu myös seremonian osalta, lähdimme Jonin kanssa vielä iltaa myöten ajamaan kohti Saksan Hannoveria, josta olimme varanneet hotellin su-ma yöksi. Voin kertoa, että tuo matka oli koko reissumme surkein osuus. Kiva viikonloppu oli ohi, tiedossa oli vain enää matka kotiin ja paluu arkeen. Ei enää mitään kivaa odotettavaa tiedossa. No, onneksi tuo fiilis kesti vain sen sunnuntai-illan. Saavuimme Hannoveriin melko myöhään illalla, saimme mukavan pienen huoneen hotellista ja kävimme nukkumaan. Nukuimme hyvin, mutta aamulla herätessä tuntui taas joka paikkaa kolottavan sekä ihmisillä, ja luulen että myös koirilla. Veimme kävelyn kautta koirat autoon odottamaan, ja lähdimme vielä nauttimaan hotellin ihanasta ylellisyydestä, aamupalasta. <3 Aamupalan jälkeen suuntasimme olut- ja viiniostoksille kunnes lähdimme taittamaan pitkää matkaa Tanskan halki kohti Ruotsin Bjuvia. Matkalla pysähdyimme muutamaksi tunniksi Kööpenhaminaan ihastelemaan kaupunkia ja katselemaan nähtävyyksiä.

Pysähdyimme myös paluumatkalla Ruotsissa Vättern-järven rannalla.











Paluumatkasta minulla ei ole sen kummempaa kerrottavaa, kaikki ajot sujuivat hyvin ja laivamatka meni rauhallisesti. Kotiin saavuimme keskiviikkona 8.8. 

Kokonaisuudessaan reissu oli kyllä huippuonnistunut, melkein kaikki sujui suunnitelmiemme mukaan ja pysyimme hyvin aikataulussamme. Oli aivan ihana kokea B.A.S.E:n ainutlaatuinen tunnelma ja tavata muita pyrtsi-ihmisiä ja tutustua myös suomalaisiin pyrtsityyppeihin!

Kundi ja isä Brego. <3 Kaksi maailman söpöintä naurunaamaa!










perjantai 27. heinäkuuta 2018

Vähän kaikkea

Kun tekee vähän kaikkea, ei ehdi tehdä mitään kunnolla.

Keväällä olin vielä innokkaana menossa tokon SM-kisoihin pyrtsijoukkueen kanssa. Lopulta saatiin kasaan vain kolme tokoilijaa, joka toki olisi minimimääränä riittänyt, mutta yhtään varakoirakkoa meillä ei ollut. Tuntui paremmalta sit jättää nämä skabat kokonaan välistä. Ehkä ensi vuonna sit? Samalla kun päätin, ettei osallistuta SM-kisoihin, niin tokomotivaatio laski ihan minimiin. Tokoillaan tällä hetkellä kerran viikossa ryhmäpaikalla, ja se saa olla riittävä määrä pitkälle syksyyn ja lumien tuloon asti. Katsellaan niitä tokojuttuja sitten uudemman kerran.

Rally-toko on ollut meidän hupilajina, ja on ollutkin yllättävän hauskaa. Kisattiin viimeinen ALOHYV. pistein 97/100p Kotkassa 1.7. ja samalla saatiin RTK1. Noissa kisoissa -3p meni minun mokailusta, kun suoritin yhden kyltin täysin väärin ja jouduin sen uusimaan. Saatiin tuolla suorituksella tuomarin palkinto ja tuomari kehui erityisesti Kundin kaunista seuraamista. :)

Viime postauksessa mainitsin, että meinaan osallistua Artjärven Ärinöissä heinäkuun lopulla kaikkiin lajeihin (agility, rally ja toko). Lopputulema kuitenkin oli, että päätin jättää agilityn molemmilta päiviltä välistä kuuman kelin vuoksi ja sen vuoksi myös, että ehtisin talkoilemaan riittävästi. Ihan hyvä päätös oli. Tokomotivaation puutteen vuoksi tokokokeisiin ei luonnollisesti osallistuttu. Ainut laji missä käytiin kilpailemassa oli rally-toko, jossa kisaltiin ensimmäistä kertaa AVO-luokassa. Tulos oli AVOHYV. 88/100p. Pisteet lähti taas luonnollisesti minun mokailusta, hypyllä mm. lähdin juoksemaan liian aikaisin josta -10p jne.. Rata itsessään meni minun mielestä tosi hyvin, tehtiin Kundin kanssa niin täydellinen suoritus kun vain voitiin. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, missään lajissa lähdin radalle rentona ja ilman jännittämistä. Ja niin lähti koirakin- rentona, hyvässä vireessä ja häntä heiluen. Parasta. <3

Vaikkei Ärinöissä kisattukaan agilityssä, niin muutama vklp taaksepäin kisailtiinkin sitten oikein olan takaa. Heinäkuun alussa oli nimittäin Joensuussa järjestetty Agiråkki-niminen tapahtuma. Kisattiin Kundin kanssa pe, la & su-päivinä kaikilla mahdollisilla radoilla. :D Lähdimme reissuun siis pe-aamuna aikaisin Lahdesta, ja reissuseurana meillä oli Kundin sisko Hikka, ja Hikan omistaja Pia. Yövyttiin kisakentän lähellä olevassa kesähotellissa kaksi yötä.

Ja itse kisoihin siis. Perjantaina päräytettiin ykkösten agiradalta nolla. Se oli meidän kolmas nolla ja siitä siis OIVA ja voitto. Itse ratahan oli puoliksi sujuva ja puoliksi kalastelua, ja muutama pidempi kaarros ja käännös matkalle mahtui. No, nolla kuin nolla. Lauantaiksi sitten päätin jo nousta kakkosiin.

Lauantaina kakkosissa saatiin agilityradalta nolla, siitä LUVA ja sijoitus 1. Vauhtia meillä hidastaa mm. kepit ja keinu, joihin pitäisi jotain keksiä. Vähän kaarroksia voisi nipistää tiukemmiksi myös. Eihän Kundi vauhdissa bortsuille pärjää, mutta joskus riittää, kun on vain riittävän tarkka ;) Muutama vitonen ja kymppi saatiin muistaakseni myös, niillä päästiin sijoille ja palkinnoille myös. :D



Sunnuntaina saatiin vielä kakkosten hyppyradalta nolla ja LUVA, siinä sijoitus 2. ja huima etenemäero ensimmäiseksi sijoittuneen bortsun ja Kundin välillä. Harmittaa, kun se vaikuttaa omaan mieleen niin huimasti, vaikka koira teki huippuhyvän radan ja meillä oli oikeasti radalla hauskaa yhdessä. <3

Yksi tärkeä asia, jonka palautin kotiinpaluun jälkeen mieleen on tämä:

”...if you want your young dog to become a champion...you must believe in him. You must treat him like a champion. You must make him believe he is a champion.
You cannot fret over how wide his turns are, how slow his times are, how so and so beat him etc etc. You cannot be disappointed in him. You must instill confidence. You must build trust. You must come off the course making him feel like a champion no matter what happened. Your response at the end of the run should be so positive that your dog wants to make it happen again. You must convince him he is a champion even when not doing a agility (tell him, and believe, what a great dog he is).
You must believe in your dog so he can believe in himself"
Linda Mecklenburg


Loistava teksti, joka onkin minulla kotona pöydällä kehyksissä. Tuon kun aina muistaisi.

Kuvat: Kaisa Jalava




Olen päättänyt, että kisataan kakkosissa niin kauan kuin on mahdollista, eli onko se nyt sit 7 vai 8 LUVAa? Täytyy saada hieman kisarutiinia molemmille alle, eikä olla vielä todellakaan valmiita kolmosten radoille.

Kuva: Agiråkki

Seuraava etappi agilityn suhteen meillä tuleekin olemaan pian, kun kolmen päivän kuluttua, eli maanantaina lähdemme Jonin, Kundin ja Airan (turistikoira) kanssa kohti Hollantia ja pyreneittenapaimenkoirien agilityn rotumestaruuskilpailuja. Lähdemme matkaan maanantaina, ollaan ma-ti yö laivalla, tiistaina ajetaan tätini luokse Etelä-Ruotsiin jossa ollaan ti-ke yö. Keskiviikkopäivä ajetaan Tanskan läpi Saksan Bremeniin, jossa ollaan ke-to yö. Torstaina ajellaan perille Hollantiin kisapaikalle. Siellä meillä onkin torstai ja perjantai sitten aikaa tutustua paikkoihin, kun itse radat ovat vasta lauantaina ja sunnuntaina. Tosi kiva lähteä reissuun yhdessä koirien kanssa, samalla reissu tulee olemaan myös meidän tämän kesän ainut lomareissu. <3 

Kun palataan reissusta kotiin, niin luulen että agilityn treenaaminen jää vähäksi aikaa vähemmälle, koska aion keskittyä 110% maastolajeihin ja tottikseen, kun vielä on kesää jäljellä. :D Ollaan nyt päästy Lahden Käyttökoirien jälkiryhmän kanssa treenaamaan kerran viikkoon jälkeä, mutta eihän se mihinkään riitä. Itsenäisesti pitäisi tehdä janoja, keppitreenejä, esineitä... Ja lisäksi huvittaisi kokeilla vielä uutena lajina pk-viestiä, josta minulla ei ole sitten yhtään mitään muuta käryä kuin se, mitä olen netistä lukenut. Mikään ei kuitenkaan estä kokeilemasta, ja ollaankin jo Jonin ja Kundin kanssa otettu yhdet alkeisviestitreenit kolmeen pekkaan ja hyvinhän ne meni. :P vaikuttaa mielenkiintoiselta. 







sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Pikakelaus 2,5kk:n ajalta

Katselin tuossa juuri, että eipä ole taas tullut blogia päivitettyä sitten maaliskuun puolivälin. Siksi ajattelin nyt ottaa härkää sarvista ja kertoa pikakelauksella (tai sitten pidemmän kaavan kautta), mitä ollaan tässä kevään aikana ja kesän korvilla puuhailtu :P

Käytiin siis maaliskuun lopussa Lahden KV-näyttelyssä (joka oli Kundin ensimmäinen näyttely). Vaikka jännitin, niin meni aivan loistavasti, tuloksena ERI, AVK1, PU1, SA, VSP, SERT & CACIB! Ja Kundin siskolikka Hikka oli samaisissa näyttelyissä ROP. <3



















Viralliset selkäkuvat käytiin ottamassa ja sydänkuuntelu tekemässä Helsingin Mevetissä myöskin pian tuo näyttelyn jälkeen, ja edelleen priimaa pukkaa:

VA0 (normaali), lukumäärä: 0
SP0 (puhdas)
LTV0 (normaali)

sydäntutkimuslausunto
sydäntutkimuslausunto
  auskultaatiotutkimus
    sivuääni
  auskultaatiotutkimus
    sivuääni



ei, oireeton

ei, oireeton





















Olat kuvattiin myöskin (virallisenahan niitä ei saa) ja terveet olivat. Nyt voi hyvällä omallatunnolla harrastella pienen naurunaaman kanssa. :) 

Agilityssä ollaan keskitytty lähinnä puomin treenaamiseen (juoksari). Ongelmana on ollut: liian hidas vauhti, tekee osumat ravilla, tai jos saa hyvään vireeseen niin ei malta keskittyä ja hyppii yli. Nyt ihan viime aikoina minusta kuitenkin tuntuu, että palaset rupeavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikalleen. Käytiin tuossa oman seuran kisat Kundin (ja keskeneräisen puomin) kanssa ja niistä ei mitään mainittavaa :D Toiset kisat käytiin Riihimäellä kaksi viikkoa sitten, ja sieltä tuomisina eka nolla ja LUVA aksaradalta ja sijoitus 1! Niistä kisoista ei tosin ole mitään hyvää sanottavaa ohjaajan eli minun osalta. En jaksanut juosta kunnolla koiran mukana vaan jäin jälkeen. Samoin ohjaukset tuli harmittavan myöhässä. Koira kyllä yritti kaikkensa, siitä ei voi olla muuta kuin ylpeä <3 



Seuraavan kerran kisataan varmaan vasta tuossa heinäkuun puolen välin jälkeen, kun näillä seuduilla järjestetään Artjärven ärinät - niminen tapahtuma, jossa kisaillaan kahden päivän ajan aksassa, tokossa ja rallyssa (aion ilmottautua Kundin kanssa kaikkiin lajeihin :D)

Tokoa ollaan nyt tehty ihan kiitettävästi, ja meidän vaikeimmat liikkeet on (edelleen) nouto, ruutu ja kierto. Ollaan käyty vieläkin Huotarin Oilin opissa, ja samalla tehty itsenäisesti harjoituksia myös. Noihin kolmeen liikkeeseen Kundille pitäisi saada edelleen enemmän motivaatiota ja vauhtia ja voimaa suorituksiin. Aion startata ekan kerran AVO-luokassa juurikin noissa ärinöissä, ja sitä seuraava kerta olisi tarkoitus kisata tokon SM-kisoissa pyrrijoukkueen kanssa. Katsotaan nyt mitä siitä tulee, saatiin vaan kolme koirakkoa kasaan, se on ihan minimimäärä, että voi osallistua joukkuekisaan. Jos yksikin sairastuu, tai ei pysty muuten vaan lähtemään niin se meidän osallistuminen oli sitten siinä.

Kundin AVO-luokan liikkeet Jonin kanssa suoritettuna:
https://www.youtube.com/watch?v=96rBKJGX6FQ&t=9s

Rallystä saatiin toinen ALOHYV-tulos Hyvinkäältä 6.5. Pisteitä tuli 97/100p, ja kolme pistettä lähti, kun uusin yhden kohdan, jossa Kundi meinasi tehdä väärin. Muilta osin täydellinen suoritus. :D

Tottista ollaan päästy tekemään Lahden Bokseriyhdistyksen kentällä boksereiden seassa :P Harmillisesti ollaan päästy sinne vasta yhden kerran mukaan, mutta siellä yritetään tehdä Kundille kunnon tottisasennetta, josta sitten ehkä olisi hyötyä tokon puolella myös.

Jälkiasioista soittelin Lahden Käyttökoirien jälkivastaavalle, ja hän sanoi, että juhannuksen jälkeen pääsee kunnolla ja säännöllisesti jäljestämään kun Jukolan viesti on ohi (suunnistavan samoissa maastoissa Hollolassa, missä jälkimetsät on). Pääsen siis heidän mukaansa metsään, ihan huippua!

Käytiin tuossa menneellä viikolla mökillä Jämsässä, ja siellä pääsin useampana päivänä peräkkäin tekemään Kundille esineruutua ja jälkeä. Esineet sujuu nyt aivan loistavasti, jälkikin kulkee, mutta janat ovat edelleen meillä murheenkryyninä. Niihin tarvittais paljon harjoitusta ja harmittaakin niin kovasti että aloitettiin liian myöhäisessä vaiheessa janatyöskentelyn harjoitukset. Lisäksi Kundi meinaa välillä olla vähän epätarkka jäljellä, joten ajattelin nyt tehdä muutaman semmosen treenin, missä on paljon keppejä, että on pakko keskittyä tarkasti. :P

Kundin esineet:
https://www.youtube.com/watch?v=JfFiuiMG_Yw&feature=youtu.be

Pätkä Kundin jäljeltä:
https://www.youtube.com/watch?v=lZ18eLglTgc&feature=youtu.be




sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Rally-tokouran korkkaus ja tokosta TK1!

Kuten viime postauksessa mainitsin, olin ilmoittanut Kundin rally-tokokisoihin kahden ratatreenin harjoitustekniikalla. Tietysti olin itse katsonut videoita ja lukenut sääntöjä, joten tiesin suurinpiirtein miten rally-tokoradalla tulee toimia minkäkin tehtävän kohdalla. Meidän ensimmäinen rally-tokokoe oli siis viikko sitten lauantaina eli 10.3. Espoossa. Olin paikalla hyvissä ajoin. Sain Kundin lenkitettyä, ja rupesin odottelemaan Kundin siskon omistajaa, joka oli tulossa paikalle katsomaan (+henkiseksi tueksi ja kuvaamaan). Hän oli kuitenkin juuttunut ratsiaan, joten hän ei ehtinyt tulla pitämään Kundia rataantutustumisen ajaksi. Minulla auto oli kaukana hallista, ja häkkiä tai mitään kiinnitystolppaa ei ollut - oma lähtövuoroni oli toisena, joten autoon en voinut koiraa siis sen vuoksi viedä. Onneksi buffanmyyjä suostui pitämään Kundia rataantutustumisen ajan. Rata vaikutti helpolta ja mukavalta. Kundin siskon omistaja ehti tulla juuri ajoissa paikalle kuvaamaan meidän rataamme. Jännitin tosi paljon, kuten aina teen. Rata lähti sujumaan helposti, mutta toisiksi viimeisellä kyltillä "koira eteen, oikean kautta vasemmalle sivulle, istu" Kundi tajunnut varmaan mitä ohjasin, eikä tullut eteen. Ilmoitin että uusin, ja lähdin lähestymään kylttiä uudelleen. Suoritin tehtävän, Kundi tuli eteen, ja pyöräytin sen vasemman kautta sivulle - jäädyin hetkeksi, luin kyltin ja ilmoitin uusivani saman kohdan vielä toisen kerran. Nyt oli siis viimeinen mahdollisuus onnistua ja sehän onnistui! Tuli ihan huippuhyvä fiilis ja taisin siinä melko iloisesti koiraakin kehua.

https://www.youtube.com/watch?v=WtKYM8R_mJs&feature=youtu.be

Lopputulemana oli sitten hyväksytty tulos, 93/100p. <3 Lisäksi saimme "tuomarin suosikki" - palkinnon ja tuomari kehui hyvää asennetta. Vaikka sama kohta meni jo kaksi kertaa pipariksi niin jaksoin silti vielä yrittää kolmannen kerran hyvällä asenteella sekä kehua koiraa.


Rally-tokokokeen jälkeen käytiin vielä Kundin ja sisko Hikan kanssa pienellä kävelyllä - valitettavasti ei löytynyt paikkaa, jossa koirat olisi voinut päästää turvallisesti juoksemaan irti, joten jouduimme pitämään koirat remmissä kävelyn ajan.


Tämän viikon lauantaina, eli eilen 17.3. oli tokokoe Espoossa niinikään (samassa paikassa kun rally-tokokisa viikko sitten). Koe oli ilta/yökoe, ja ALO-luokka oli viimeisenä vuorossa; arvioitu alkamisaika oli klo 21.00. Menin paikalle viime tingassa, mutta loppujen lopuksi se ei edes haitannut - aikataulut oli reilusti myöhässä ja ALO pääsi alkamaan vasta vähän jälkeen klo 22. Olin yksin liikenteessä, kun Joni oli menossa seuraavana aamuna aamuvuoroon enkä saanut ketään muutakaan tuttua mukaan. Onneksi sain jonkun toisen osallistujan kuvaamaan Kundin suorituksen. Oltiin toisessa paikallaoloryhmässä, kahden narttukoiran välissä - erittäin hyvä paikka meille. Paikallaolossa ei ollut mitään ihmeellistä, Kundi meni ekalla käskyllä maahan ja nousi ekalla käskyllä sivulle - paikallaolon aikana tuijotti minua hievahtamatta, siitä saatiin 10. Kun päästiin vihdoin ja viimein yksilösuorituksiin, pelkäsin, että Kundi on jo vähän liian väsynyt - vielä mitä! Se kasasi itsensä aivan loistavasti suoritusta varten ja teki kolmannen ALO1-tuloksensa huippupisteillä 196p! Sain myös KP:n, ja samalla kolmannella ykköstuloksella koulutustunnuksen TK1. Olin aivan äimän käkenä, ja suoraan sanottuna myös aikalailla tippa linssissä. Minun pieni ja maailman taitavin naurunaama oli 1./14. <3. Olin salaa myös ylpeä, että päihitettiin 2. ja 3. sijan saaneet bortsut ;)



                   



Valitettavasti videoista seuraamisen loppuosa puuttuu, ja liikkeestä maahanmenon video on huono myös, koska tolppa on juuri edessä. En laita niitä videoita siis tähän postaukseen, mutta kaikki muut videot laitan. Ne on valitettavasti eri pätkissä: 






Tänään on ollut aivan mahtava fiilis tuo tokotuloksen vuoksi! Kundi on myös viettänyt tänään 2-vuotissyntymäpäiväänsä <3 Aamulla hieroja kävi meillä kotona hieromassa kaikki koirat, sit iltäpäivällä käytiin pieni lenkki ja välipalaksi Kundi (+Danny ja Aira) sai maksalaatikkoa, märkäruokaa, ja kanafileet. 





Nyt pitääkin pikkuhiljaa alkaa suunnitella ja varata aikaa Kundin virallisiin selkäkuviin, mutta sitä ennen edessä on vielä Lahden KV-näyttelyt ensi viikon lauantaina! Kääk! 



perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kuulumisia harrastusrintamalta

Pahoittelen jo etukäteen mahdollisesti pitkää postausta. Tuntuu, etten ole kirjoitellut tänne miljoonaan vuoteen mitään, joten olisi ehkä paikallaan hieman päivittää tilannetta meidän harrastusten osalta. 


Agility on ollut tässä Lahteen muuton jälkeen pienessä talvikohmeessa. Puomi ei ollut edennyt yli puolen vuoden aikana tippaakaan eteenpäin (2on2off), vaan oli aivan yhtä hidas ja epävarma kuin alkusyksystä. Kundin aivot on vaan totaalisesti lukossa ja juuttuneet puomin tiettyyn suoritustapaan, joten nyt sitten ajattelin, että vaihtamallahan se paranee (lol), ja aloin opettamaan juoksupuomia. Olin jo kerran aikaisemmin suunnitellut pysärin vaihtoa juoksariksi, mutta silloin minut puhuttiin ympäri jotta vielä kokeilisin pysärin opetusta. Nyt kukaan ei ollut puhumassa minua ympäri, kun en kertonut asiasta kellekään :D Tai no, tämän hetkiselle aksakouluttajalle sanoin että nyt vaihtuu muuten juoksariksi tämän puomin suoritustapa ja hän onneksi oli ihan suotuinen tälle ajatukselle :P Koska minulla ei ole tietotaitoa juoksupuomin opetuksesta, niin tottakai häiriköin Kundin siskon omistajaa viesteillä. Hän on juuri opettanut hienon juoksaripuomin koiralleen, ja koska täällä Lahdessa ei ole mahdollisuutta juoksarikurssiin (menisin heti, jos tulisi!), niin pyysin sitten vähän vinkkejä. Ensin piti ostaa toki namiautomaatti ja sopivan kokoinen matto. Nyt ollaan sit kolmisen viikkoa tehty pelkkää mattoa siten, että Kundi menee naama edellä matolle, kääntyy ja ponkaisee takajaloilla matosta vauhtia ja saa siitä sitten palkan. Tämä tulee olemaan jatkossa myös kriteeri kontaktilla. Olen vähän myös yrittänyt sytytellä Kundin mielenkiintoa namiautomaattiin. Se nami ei vaan ole niin mieluinen mitä lelupalkka (koira, joka ei ole ahne), mutta yritetään.

Muuten aksassa ei oikeestaan olla itsenäisesti tehty kummoisia. Vähän ollaan tehty kepeille vauhtia ja varmuutta kuudella kepillä putken kautta rallittaen ja on toiminut ihan hyvin. Eilen ohjatuissa treeneissä pitkästä aikaa oli aika hitsin hyvä fiilis aksata, joten uskon että kyllä se tästä taas lähtee kun kevät lähenee! Eilen vaikeita meille oli välistävedot (aina!!), joten niitä ruvetaan nyt sit harjoittelemaan kotiläksynä. Samoin toisena kotiläksynä on saada varmuutta takaakiertoon, joka nyt kuulema on hieman sipsutusta (koiran askeleet). Joten sitä tehdään varmasti ensi viikolla myös!

Tokoa ollaan nyt treenattu selvästi eniten tässä talvikaudella. Ollaan tehty paljon kaukokäskyjen erottelua, ja ylempien luokkien liikkeiden palasia. Tunnari ja kaket on esim. menny ihan sikana eteenpäin, josta olen ylpeä! Avo-luokassa meille kaikista vaikeimmat liikkeet on nouto, kierto ja ruutu. Niitä ollaan harjoiteltu, mutta niiden suorituksessa näkyy ihan selvästi koiran epävarmuus. Minulla on tietty mielikuva millä intensiteetillä haluaisin koiran suorittavan liikeet. Vaikka Kundi osaakin näennäisesti tokoliikkeitä, niin tiedän että siitä lähtisi vielä enemmän poweria, jos sen saisi kaivettua esiin. No, tähän löytyi viime maanantaina avaimet, kun olimme mukana Oili Huotarin järjestämällä tokokurssilla tuossa naapurihallilla. En ole aiemmin ollut Oilin koulutuksissa/kursseilla mutta olin kuullut pelkästään positiivista palautetta. Meidän suoritusvuorolla olin valinnut tehtäväksi kierron. Kundi teki omaan tapaansa liikkeen ja sanoin sitten, että minusta saisi olla vähän enemmän draivia ja Oili oli samaa mieltä. Ruvettiin sitten tekemään niin, että kiertotötterön takana oli pallo palkkana. Kundi odotti ja menin puoleen väliin matkaa ja laskin 1....2.....3.... JES ja lähin ite juoksemaan täysiä pallolle ja nappasin sen ennekun Kundi ehti sinne ja leikin pallolla yksinään. Seuraava lähetys samalla tavalla, mutta lähdin juoksemaan pallolle lähempänä Kundia ja näin ollen Kundi ehti pallolle ennen minua ja sai napattua ensin. Tähän tapaan ruvetaan nyt kohottamaan vähän virettä ja intoa kiertoon. Samaa tapaa ehdin jo testata tällä viikolla noutoon. Lisäksi otin vielä yhdeksi motivaattoriksi kentälle toisen koirani Dannyn, jonka kanssa Kundi teki noutoja ja kiertoja vuorotellen. Kylläpä tuli Kundillekin kiire, kun näki toisen tekevän innoissaan! Nyt jotenkin tuntuu, että tokobuumi on ihan huipussaan, toivottavasti innostus säilyy meillä molemmilla! <3



Rally-tokoa ei olla harjoiteltu kuin 2x, mutta ilmoitin Kundin silti kisoihin. Jos kosahtaa, niin voin kertoa, että kosahtaa muuten ohjaajan eli minun virheeseen. Kisat ovat huomenna 10.3. Espoossa, joten huomisen jälkeen niistä sitten lisää :P 

PK-tottista ei olla oikeestaan nyt Lahdessa asumisen aikana harjoiteltu ollenkaan. Muutamia noutoja 650g kapulalla ollaan otettu, samoin eteenmenoja ollaan otettu aina välillä omalla pihalla. Meidän seuran hallilla ei ole edes PK:n metristä hyppyä, joten sitäkään ei olla pystytty harjoittelemaan :( Mutta kunhan kevät tulee, niin päästään todennäköisesti (ainakin tokokoutsi vähän siihen suuntaan puhui) bokseriyhdistyksen tottistreeneihin mukaan, jossa hän itsekin käy. Toivotaan, että onnistuu! Olen myös ilmoittautunut kahteen PK-tottiksen treeni-iltapäivään Keravalle, jossa kouluttajana on Reija Nieminen. Eka koulutuspäivä on jo ensi viikolla keskiviikkona, odotan innolla!

24.3. Lahdessa KV-näyttelyt. Arvatkaa kuka on ilmoittanut koiransa sinne? Yes, it's me. Vitsi kun jännittää. Ollaan jo Jonin kanssa nypitty Kundin naamaa siistiksi ja harjattu turkista ylimääräisiä pohjavilloja irti :P



Ei me kuitenkaan koko aikaa käytetä treenaamiseen. Talven parasta antia on mielestäni jäätyneet järvet! Jäällä voi hiihtää, luistella, juoksuttaa koiria vapaana! Ollaan käyty nyt muutaman kerran hiihtämässä Kundin kanssa ja voi taivas sitä sähläyksen määrää.. :D Jos Joni yrittää hiihtää Kundin kanssa, niin Kundi puree housua, sauvaa, tai jahtaa suksia. Jos minä hiihdän Kundin kanssa niin Jonin pitää hiihtää edellä jotta matka etenee. :D Jos Joni ei jaksa vedättää meitä niin hihna ei kyllä kauhean kireällä ole. Paras tapa meille olikin, että Joni ja Kundi meni edeltä ja Kundilla oli lelu suussa. Minä tulin meidän toisen koiran kanssa suksilla perässä. Mutta mukavaa oli (ainakin minulla), hiihtoa lisää kiitos! Ollaan myös käyty jäälle auratulla radalla luistelemassa, ja koirat on saaneet juosta sivussa olevalla hangella mukana. Lisäksi ollaan käyty myös ihan kävelemässä jäällä, ja koirat ovat saaneet rallitella ja leikkiä yhdessä. Toivotaan tälle keväälle vielä monia aurinkoisia päiviä!