"Siellä on kaapissa pari coronaa...."

Yhä useammin ja useammin pyörii nykyään päivän mielessä aikana otsikossa siteerattu Sannin biisi. Ja syystäkin. Koronavirus jyllää maailmalla ja Suomessa pysäyttäen lähestulkoon kaiken.

Koiratreenit on keskeytetty. Agilityhallit ovat kiinni ja itsenäinen treenaaminen kielletty. Osa ihmisistä on lomautettuna ja yritykset ovat vaarassa mennä nurin. Itsekin vetelehdin päivät pitkät kotona, kun töitä ei yksinkertaisesti ole. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu se, jos työskentelee nollasopparilla ilman takuupalkkaa ja saa palkan tehtyjen tuntien mukaan. Onneksi parempi puolisko on viittä vaille valmis sairaanhoitaja, joka painaa tälläkin hetkellä niska limassa töitä, jotta ihmisten terveys ja meidän henkilökohtainen taloustilanne olisi taattu.

Itseäni ei henkilökohtaisesti harmita koirahallien sulkeutuminen ja harrastustauko. Olin muutenkin ajatellut käydä yhdet kisat Kundin kanssa (halli-SM/EO-karsinta) ja sitten jäädä tauolle. Tauko alkoikin viikkoa odotettua aiemmin ja yhdet kisat jäivät välistä, mikä ei siis välttämättä ole olleenkaan huono asia. Viime aikoina kisaaminen on tuntunut tahmealta, radat vaikeilta enkä ole oikein saanut kunnon otetta treenaamisestakaan.

Nyt me nautitaan metsässä ja pellolla lenkkeilystä. Käydään hiekkakuopalla ottamassa ylämäkispurtteja. Tehdään pitkiä ravilenkkejä pyörän vieressä ja vahvistetaan peruskuntoa (koiran siis xD) ja jos ihan hurjaksi heittäydyn niin saatanpa itsekin joku päivä kirmata koira vetovyössä. Jäjestetään metsässä. Omalla pihalla pystyy myös tokoilemaan, ja sitä tehdään täysin ohjaajan oman motivaation mukaan. Sisällä kotona jumppaillaan, venytellään ja huolletaan (molempien) kroppia erityisen huolellisesti. Tehdään takapihalla juoksaripuomin targettia ja vahvistetaan kriteeriä. Sitten kun mies saa askarreltua pari hyppyä pihalle (ja piha vähän kuivuu), niin alan opettamaan Kundille kokoamisvihjettä/tiukkia käännöksiä.

Ainut harmitus tässä toki on se, että pennut eivät pääse tekemään minkäänlaista hallitreeniä pitkään aikaan, eivätkä pääse enää totuttelemaan kisahälinään ollessaan ihan pieniä. Onneksi ne molemmat ehtivät olla jo monissa kisoissa ja hallitreeneissä minulla mukana. Jos hurjaksi heittäydytään, niin saatetaan myös joku päivä käydä pentujen kanssa kaupan pihassa katsomassa ihmisiä ja naksuttelemassa niistä luopumista. Päivä kerrallaan eteenpäin. <3