Kesä oli ja meni - kesän ja syksyn kuulumiset!

Ihana kesä takana. <3

Minulla oli viiden viikon kesäloma, joka alkoi heinäkuun toisella viikolla. Sain täydellisen irtioton työasioista. Kotona Lahdessa en ehtinyt paljoakaan aikaa kuluttaa, mutta se ei haitannut yhtään, koska Joni oli koko kesän töissä ilman lomaa, niin kotona yksin en olisi varmaan mitään järkevää tehnytkään. :D

Lomani aloitin reissulla vanhempieni luokse Rautalammille. Mukaan lähti Kundi ja Aira. Danny-belgi jäi Jonin kanssa Lahteen. Kundin ja  Airan kanssa nautittiin maaseudun rauhasta, pitkistä lenkeistä, uimisesta, ison pihan eduista (hepulia) ja erilaisista pihajumpista. Punkkeja tuli nypittyä koirien turkeista parikymmentä kappaletta per päivä ja omallakin iholla niitä juoksenteli ihan kiitettävästi. Yäk!

Toisella lomaviikollani suuntasin matkani Pohjanmaalle, Kalajoelle, jossa ystäväni vietti kesäänsä. Mukaani lähti pelkästään Kundi. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kalajoella, ja täytyy sanoa, että ainakin tämän minun viikon kokemuksen perusteella teki kyllä vaikutuksen. Tasaista kangasmetsää jossa voi vaan kävellä ja kävellä, monen tunnin lenkkejä näkemättä ristin sieluakaan. Lisäksi tottakai hiekkasärkät, jossa käytiin lenkkeilemässä ja ihastelemassa maisemia. Ystäväni tiesi myös vähän syrjemmässä olevan rannan, jossa ei ollut koirakieltoa ja voi miten mahtavaa olikaan käydä siellä lenkillä ja uittamassa koiria (ystävälläni on myös oma koira)! Ihana reissu, jonka pääsen toivottavasti toteuttamaan ensi kesänä myös uudelleen.



Kolmas lomaviikko (tai osa siitä) vietettiin Jonin ja koirien kanssa mökillä Jämsän Kuorevedellä. Jonilla oli muutama vapaapäivä peräkkäin ja oli ihana nauttia myös yhdessä pienestä irtiotosta. Meidän mökkiviikon ajaksi sattui ihanat, lämpimät ja aurinkoiset päivät. Nautittiin mökin rauhasta, sammalmetsässä lenkkeilystä, jälki-ja viestitreeneistä ja ihan päivän kuumimpina hetkinä myös uimisesta. Lisäksi uitettiin Dannyä ja Kundia monta kertaa soutuveneen perässä (Aira ei suostunut tulemaan lähellekään rantaa...)



Kaksi viimeistä lomaviikkoani upposi meidän (toivottavasti perinteeksi muodostuvalla) B.A.S.E (Berger Agility Summer Event)- reissulla. B.A.S.E järjestettiin tänä vuonna Tsekeissä, jonne matkattiin Jonin, Kundin ja turistikoira-Airan kanssa jälleen kerran (myös viime vuonna) autolla. Joni oli tehnyt tunteja vapaita varten sisään ja otti lisäksi muutaman palkattoman vapaan, jotta saatiin reissu toteutettua. Ajettiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan läpi Tsekkeihin. Kisat olivat lauantaina ja sunnuntaina. Tuloksilla ei valitettavasti juhlittu (kaikki radat taisi olla HYL), mutta onneksi se ei haitannut mitään, koska tulokset ei noissa geimeissä ole se pääasia. Oli ihanaa nähdä erinäköisiä, eri kokoisia ja erilaisilla temperamenteillä varustettuja pyreneläisiä porhaltamassa pitkin ratoja. Paluumatkalla kävimme Kundin isän Bregon omistajan Olgan (ja puolisonsa Romanin) luona Puolassa yhden yön verran. Oli mukava istua iltaa yhdessä ja käydä pyrtsilenkillä seuraavana aamuna ennen meidän paluumatkalle lähtöä.

Tsekin reissusta paluun jälkeen oli edessä paluu takaisin arkeen töiden puolesta. Kundille oli buukattu eräälle viikonlopulle Suomeen kaksi näyttelyä (la Kouvola, su Heinola). Molemmista näyttelyistä pärähti ERI:t, Kundi oli kilpailuluokan 1., PU1 ja ROP, sai SERT:it ja sunnuntaina valioitui FI MVA:ksi Heinolasta Markku Kipinän tuomaroimana. Mahtava päivä ja ihanan lämpimät kelit sattuivat vielä noille elokuun (ulko)näyttelypäiville.

Näyttelyiden ja MVA-juhlintojen jälkeen olikin aika kääntää katseet agilityn vuoden 2019 SM-kilpailuihin, jotka järjestettiin tänä(kin) vuonna Vantaalla ja joihin Kundi (ja minä, ensimmäistä kertaa elämässäni) päästiin osallistumaan.



Osallistuttiin perjantain etkokisoihin (tavalliset kisat), lauantain yksilökarsintaradalle ja sunnuntain joukkuekarsintaradalle. Perjantain radat meni ihan plörinäksi, en muista niistä melkein mitään kun jännitin niin paljon. Lauantain yksilökarsintarata menikin sitten tosi hyvin! Olin saanut itseni koottua, ja me lähdettiin Kundin kanssa hyvillä mielin tositoimiin. Kaikki meni just eikä melkein suunnitelmien mukaan toiseksi viimeiselle esteelle asti, josta tulikin sitten minun oman tyhmyyden takia 5 virhepistettä. En jaksanut/ehtinyt enää juosta suunnittemaani ohjausta siihen kohtaan, ja olin työntänyt omalla liikkeellä koiran jo liian pitkälle esteen ohi (jos olisin ollut fiksu niin olisin tehnyt siihen kohtaan takanaleikkauksen..) Jälkikäteen on turha jossitella, meno tuntui tosi hyvältä ja olin niin ylpeä Kundista (ja itsestäni), että radan jälkeen taisin pikku itkutkin tirauttaa. <3

Yksilökarsintarata: https://youtu.be/SHScSWPSUGY

Sunnuntain joukkuekarsintarata ei mennyt ihan niin hyvin, koska sieltä tulla tupsahti hylly. Jo ihan aluksi Kundi pääsi varastamaan lähdöstä ja jouduin tekemään kaikki suunnittelemani alun ohjaukset takaaohjauksina (sopii meille äärettömän huonosti) ja tilanteita seivaillen päästiin radan puoleenväliin, missä Kundi minun huolimattoman huiskauksen seurauksena livahti putkeen suoritettavana olevan hypyn sijaan. Hyvällä fiiliksellä rata loppuun <3 Toinen joukkuekaveri sai 15vp ja toinen myös hyllyn, joten eikun ensi vuotta odottamaan vaan.

SM-kisojen jälkeen ollaan pidetty Kundin kanssa vähän aksataukoa. Nyt vihdoin olisi aika taas palailla radoille, ihan malttamattomana jo odotan! Aksatauon aikana ollaan lenkkeilty ja jumppailtu, vähän tokoiltu ja yllätyksekseni olen innostunut Kundin kanssa jäljestämisestä uudelleen! Viime viikolla käytiin kolme kertaa metsässä jäljellä ja joka ikinen kerta meni tosi hyvin ja suoritetut harjoitukset ovat nostattaneet sekä minun, että koiran itseluottamusta valtavasti. Ensimmäinen jälki, minkä tein puoleentoista vuoteen Kundin kanssa, oli pilkkopimeällä ajettu jälki. Näin kävi ihan vahingossa, ei osattu ennakoida pimeän tuloa (syksy...) Joni oli lähdössä ajamaan Kundin kanssa jälkeä, kuten yleensä ja minä huutelin perästä neuvoja. Yhtäkkiä minulle vain tuli sellainen fiilis, että mitä minä niitä neuvoja huutelemaan yhtään tämän enempään, sen kun otan liinan käteen ja teen itse juuri niinkuin huvittaa. Ja niin tein, ja oli ihan sairaan mukavaa! Pimeässä toteutettu jälki oli siinä hyvä, että jouduin aivan 100%:sesti luottamaan Kundiin, se vein minua pitkin metsää ja ilmaisi kepin toisensa jälkeen häntä heiluen. Parhautta!



Viestiä ei tänä kesänä ja syksynä päästy suunnitelmista huolimatta tekemään loppujen lopuksi muutamia kertoja lukuunottamatta melkein ollenkaan, joten kokeet saa tämän vuoden osalta unohtaa. Onneksi koira on vielä nuori ja uusia kesiä ja syksyjä tulee vielä!