lauantai 30. maaliskuuta 2019

Onnistumisia ja treenitauko

Miten onkin mahdollista, että aika menee niin nopeasti? Rakastan kirjoittamista, ja mielestäni on terapeuttista päästä kirjoittamaan Kundin treeneistä, kisoista ja kuulumisista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Tänne ne myös jäävät talteen, ja miten mukava niitä onkaan sitten joku päivä lukea kun Kundi on jo eläkkeellä tai mullan alla. Olen monta kertaa miettinyt, että nyt istun koneen ääreen ja päivitän blogia, mutta aina tulee jotain tärkeämpää tekemistä ja kirjoittaminen siirtyy. Katsoin juuri edellistä postaustani, ja se on näköjään tehty myös eräänä tammikuisena lauantai-iltana tokokokeiden jälkimainingeissa, joten samalla linjalla jatketaan tänä maaliskuisena lauantai-iltana, taasen tokokokeista tulleena. 

Tästä vuodesta on mennyt kolme kuukautta, ja ollaan Kundin kanssa jo lähennytty aika huimasti vuodelle 2019 asettamiani tavotteita. Saatiin meidän ihkaensimmäinen SERT-A Lappeenrannasta 10.3. Sitä fiilistä ei pysty sanoin kuvailemaan. Sillä radalla tuli tasan kaksi nollaa, ja Kundi teki niistä toisen, ja voitti sillä nollalla myöskin luokan. Eihän se bortsuille nopeudessa pärjää jos viivalla vastatusten olisi ollut noiden mustavalkoisten kiitureiden kanssa, mutta joskus pärjää myös sillä, että on tarkka rimojen kanssa ja tulee kuuliaisesti ohjauksiin. <3



















Tässä video Lappeenrannasta: https://www.youtube.com/watch?v=HwjYQgx2BAU

Ollaan tämän talven ajan (tammikuun alusta alkaen) käyty kerran viikossa Janakkalassa Mäkelän Markon treeneissä. Olen ollut treeneihin ja Markon oppiin erittäin tyytyväinen ja mielestäni onkin paljon myös Markon treenien (itsensä haastamista, vaikeita ratoja, onnistumisia) ansioita, jotta ensimmäinen SERT meille tipahti. Siitä hyvästä tein tiistaitreeneihimme lakritsi-vadelmamoussekakun jota ansaitusti nautittiin koutsin ja treenikavereiden kera (hyvät treenikaverit ovat myös kullanarvoisia!)
















Video Markon viikkotreeneistä (en muista päivämäärää milloin video kuvattu):

https://www.youtube.com/watch?v=8QoWZL6OI4Q

Kaikista suurin jättipommi kuitenkin oli, kun viikko Lappeenrannan kisojen ja SERT:in jälkeen saatiin Kuopiosta tuplanolla ja toinen SERT-A. Kerronpa siitä vähän lisää!

Lähdettiin vähän Lappeenrannan kisojen jälkeen vanhempieni luokse Rautalammille viettämään kevätvapaita. Saman reissun yhteyteen olin ilmoittanut Kundin Kuopioon (love 4-ever, rakas entinen kotikaupunkini) lauantaille Hu-Pu:n järjestämiin agilitykisoihin. Ihan ensimmäiseltä aksaradalta täräytettiin jo hyvän tuntuinen nolla (ensimmäistä kertaa IKINÄ onnistuin päivän ensimmäisellä radalla!!) täydellisellä juoksupuomikontaktilla! Harmi vain, että yleisössä oli Kundin emän Martan omistaja, joka on Kundille ehkä maailmankaikkeuden kolmanneksi tärkein ihminen. Kundi siis bongasi Katrin yleisöstä, ja teki hieman pidemmän kaaren, kuin olin suunnitellut ;) ja menetti hieman aikaa. Tuloslistalta sitten näin, että Kundi oli kolmanneksi nopein nollan tehnyt koira, ja toisena olleelle koiralla se hävisi kolme sadasosasekunttia.

Kundin rata: https://www.youtube.com/watch?v=h2hasfAC67g

Vähän pisti harmittamaan, mutta onneksi kepo sai minua tsempattua riittävästi, jotta päästiin lähtemään uudella energialla seuraavalle radalle. Ja mitähän ihmettä, taas tuli nolla! Tosin nolla oli hieman kyseenalainen, koska kepeille lähtö ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (videolta näkee, ois voinu olla hylky myös). No, nolla se kuitenkin oli ja sillä nollalla oltiin toisia ja saatiin meidän toinen SERT-A (hävittiin nopealle bortsulle, joka taisi olla jo valio).

Toinen rata: https://www.youtube.com/watch?v=DJRru-TohQw

Fiilis oli hieno, mutta fiilistä vähän söi kilpailupaikan ja järjestävän seuran toiminta. Missään vaiheessa, koko päivän aikana, ei ilmoitustaululle tullut yksiäkään maksikolmosten tuloksia. Tottakai netin kautta tulospalvelusta pystyi seuraamaan tilannetta, mutta sinnehän ei näkyviin tule esimerkiksi SERT:ejä, joten en tiennyt oliko minulle ja Kundille tulossa SERT:iä, kun oltiin toisia. Palkintojenjakoon kuulutettiin tyylillä "palkintojenjako alkaa nyt" ja eihän siellä sitten paljon muita näkynytkään kun minä, joka satuin olemaan kuulomatkan etäisyydellä ja ehdin juosten juuri ja juuri paikalle. Kun kaikki palkinnot oli jaettu, ihmettelin SERT:in puuttumista. Sitä ei siis oltu kuulutettu ykkösenä olevalle koiralle, eikä meille. Kävin kurkkaamassa kuuluttajan listaa, ja sieltähän se merkintä paistoi kilometrien päähän. Kävin huomauttamassa, että listan mukaan meille kuuluisi SERT ja kuuluttaja tiuskaisi, että mene kysymään tuolta henkilöltä, joka vastaa palkinnoista. Lähdin kysymään häneltä asiasta, ja hän sanoi, että kuuluttajan olisi pitänyt kuuluttaa SERT, jotta hän olisi sen voinut jakaa. Aivan. Lisäksi hän sanoi, että olisinhan itse voinut huomauttaa, että SERT meille kuului. No, tottakai olisin voinut huomauttaa JOS olisin tiennyt siitä JOS tuloslistat olisivat olleet taululla. Tuli siinä tilanteessa annettua ihan kipakkaakin palautetta, ja kun SERT:in sitten vihdoinkin sain käteeni, oli fiilikset lähinnä ärtyneet, palkintojenjako ja hetkemme palkintopallilla oli jo ajat sitten ollut ohi.

Näistä kisoista meille tuli siis jo seitsämäs nolla, joten SM-kisoihin vaadittavista nollista 7/8 olisi kasassa nyt. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Sormet ristissä, että tässä kevään aikana viimeinen nollakin saataisiin, ja sitä kautta päästäisiin osallistumaan SM-kisoihin!!













Mutta kyllähän me ollaan tehty muutakin kun aksattu. Ollaan lenkkeilty mahdollisimman monipuolisesti (yritetty ainakin..). Täytyy sanoa, että aika huono talvi on ollut koirien liikutuksen näkökulmasta. Jäätilanne on ollut tosi huono, jäällä oli pitkään paljon vettä eikä siellä pystynyt kävelemään. Sitten se muuttui liukkaaksi, eikä koiria edelleenkään pystynyt lenkittämään jäällä olemattoman pidon vuoksi. Näin ollen jäälle ei myöskään saatu tehtyä latuja koko talvena, eikä me päästy myöskään hiihtämään kertaakaan koirien kanssa. Kicksparkillakin päästiin ajamaan vaan muutama hassu kerta alkutalvesta. Lisäksi metsäpolut on olleet liukkaita ja liukkautta on riittänyt ihan asfalttiteilläkin. Hanki on pääosin ollut petollisen upottavaa. Muutamat upeat hankikantokelit on ollut, ja niistä ollaankin nautittu koirien kanssa täysin siemauksin.

Rally-tokon osaltakin ollaan jo lähennytty RTK2-tavoitetta. Käytiin nimittäin helmikuun 23.päivä oman seuran rallykisoissa, josta saatiin meidän toinen AVOHYV-tulos pistein 99/100p. ja sijoitus oli 2. Hieno Kundi! Paljon ei olla rallyä treenattu, ja voikin olla että RTK2:sen jälkeen rally jää pitkäksi aikaa tauolle, kun ehti paneutua riittävästi ylempien luokkien kylttien suorituksiin. Mutta tosiaan RTK2:sesta puuttuu nyt yksi AVOHYV-tulos.



















Tänään saatiin myös oman seuran tokokokeista meidän toinen avoimen luokan 1-tulos pistein 266,5p ja sijoitus 2. Kundi oli aikamoisessa vireessä ja esim. seuruun aikana tuli ääntelyä, mitä ei ole tähän päivään mennessä koskaan tullut, ei treeneissä eikä kokeissa. Lisäksi haukkui minulle vähän liikkeiden väleissä, josta tuomari sakotti ja antoi yleisvaikutuksesta 7. Muut vähennykset liikkeiden osalta tuli mm. muutamasta ennakoinnista ja vinosta perusasennosta. Ja ainiin! Seisomisen istui TAAS, ja se nollaantui. Huoh. :D Pisteet näkee kuvasta:



Hieno naurunaama, joka yrittää aina parhaansa, oli laji mikä hyvänsä. Rakastan yli kaiken! <3























Kundi kävi viime viikon maanantaina osteopaatilla, ja olihan siellä jumia paikassa jos toisessakin. Osteopaatin jälkeisenä päivänä liikkui vähän epäilyttävän ja epäpuhtaankin näköisesti, ja paikansin, että voi olla lanneselästä jumissa. Tuon päivän jälkeen mitään epäpuhtauksia ei ole näkynyt, mutta lenkillä olen kiinnittänyt huomiota, että Kundi menee oikeaa laukkaa mielummin kun vasenta, ja vasemman laukan ottaessa vetää usein ristilaukkaa, kun taas oikea laukka on helpommin puhdasta. Päätin, että Kundi saa pitää nyt noin kuukauden mittaisen treenitauon kaikista lajeista, keskitytään kotihierontaan, monipuoliseen liikuntaan, jumppaan ja ehkäpä jonkunlaiseen hyppytekniikkaan (lähinnä taipumisen osalta, että sais puhtaan laukan rullaamaan molempiin suuntiin). Mutta onneksi tämä aika menee niin nopeasti, niin kohtahan sitä ollaan jo taas treenien parissa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti