Terveisiä treenitauolta!

Kundi on ollut tässä parisen viikkoa jo treenitauolla. Hitto, että onkin vaikea olla treenaamatta! :D Onneksi tuskaa lievittää kaverini kelpie Jäynä, joka Lahti KV-näyttelyn jäljiltä jäi meille hoitoon ja samalla myös minulle treenikaveriksi. Tokon osalta tuuraajana toimii ja on toiminut seropikoiramme Aira, joka on osoittautunut yllättävän kivaksi treenikaveriksi! Olen jopa miettinyt, että kun Kundi palaa treenitauolta, aloitamme jälkikauden tottiksineen, ja Aira saa käydä tokon ryhmäpaikalla treenaamassa Kundin sijasta ja Kundi luultavasti pitää tokotaukoa pitkälle syksyyn. Ihan hyvä sinällään, kun mulla ei tällä hetkellä ole tokomotivaatio huipussaan. Ensin ajattelin, että tänä vuonna kerään jonkun joukkueen kasaan ja lähdetään tokon SM-kisoihin, mutta sitten tajusin, että ne skabat ovat samaan aikaan kun tämän vuoden B.A.S.E (Berger Agility Summer Event), joten tokon äsämmien aikaan olemme Tsekeissä ja kun minulla ei ole mitään selkeää tavoitetta jonka vuoksi treenata tokoa, on ehkä parempi että jätetään se hetkeksi lajeista pois ja keskitytään (Joni ja Kundi keskittyvät) tottiksen saloihin.

Mutta hieman ajassa taaksepäin. Käytiin Kundin kanssa 31.3.2019 Lahti KV-näyttelyissä. Kundi esiintyi tapansa mukaan iloisesti ja antoi käsitellä itseään hyvin. Tuomari kysyi, harrastanko Kundin kanssa tokoa. Jep, se vissiin näkyi kehäkäytöksessä. Kundi sai hyvän arvostelun ja EH:n, arvostelussa oli mainittu hieman liian pitkä kuono ja hieman liian pitkä runko, jotka molemmat myös itse allekirjoitan täysin. =D Näyttelyistä tuli muuten mieleen, että kaverini Annika houkutteli minut lähtemään Ruotsiin näyttelyihin huhtikuun lopulla ja suostuin! Vähän on jo ruvennut kaduttamaan, en tosiaankaan tiedä edes missä nuo näyttelyt järjestetään ja kuka siellä on tuomarina! Maksoin Annikalle tukun rahaa ja hän on ilmoittanut Kundin ja hommannut meille majoituksen. Pianhan reissu jo koittaa, joten sitten näkee mitä tuleman pitää. Odotan kauhunsekaisella jännityksellä!

Mutta itse treenitaukoon. Ollaan käyty kaksi kertaa hallilla, ja molemmilla kerroilla Kundi on tehnyt viiden bumpperin/esteen "jumppasarjaa" kaarevalla linjalla. Harjoitus on toiminut hyvin ja Kundi on saanut molempiin suuntiin tehtyä hyvää rytmikästä laukkaharjoittelua.

Lenkeillä olen seurannut extratarkasti Kundin liikkumista, ja mitään epäpuhtauksia ei ole esiintynyt tuon osteopaattireaktion jälkeen. Oikea laukka on se, minkä Kundi mieluusti valitsee, mutta myös puhdasta vasenta laukkaa olen bongannut ;) Olen lukenut paljon tietoa ja seurannut keskusteluja ja ns. "kätisyys" on koirallekin kuulema ihan normaalia. Toinen laukka on vaan toista vahvempi. Lisäksi ns. rotary gallop (etu- ja takajalat menevät ristilaukkamaisesti)- on normaali askellus koiralle. Tämän suhteen ei siis pitäisi olla huolta, mutta ennen agilityn pariin palaamista olen ihan vain varmuuden vuoksi varannut Kundille fyssariajan tarkastusta varten. ;)

Pellot on jo sulaneet täällä Lahdessa, ja ollaan päästy Kundin ja Jäynän (välillä mukana myös Aira) kanssa tekemään pitkiä peltolenkkejä. Pojat ovat ottaneet kaiken ilon irti toistensa juoksuseurasta ja pistäneet menemään pitkin peltoja päivästä toiseen. On todella nautinto katsoa, kun koirat väsyttävät toisiaan ja illat kotona menevätkin nukkuessa. Koska peltolenkit ovat aika pitkälti spurttailua ja laukkailua, ollaan otettu mukaan vastapainoksi pitkät ravilenkit pyörän vieressä. Toistaiseksi ollaan jouduttu tyytymään jalkakäytävällä pyöräilyyn, mutta onneksi tien pientareet ovat leveät ja pehmeää hiekkaa, joten siellä on hyvä juosta tassuja liikaa rasittamatta. Koirauimalassa ollaan käyty myös ahkerasti, ja viime viikolla käytiin ensimmäistä kertaa vesijuoksumatolla Nurmijärven Petbrosilla. Oli ihan kiva kokemus ja luulen, että ruvetaan sielläkin aina säännöllisen epäsäännöllisesti käymään, ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta liikunnan monipuolistamiseksi.

Tauon aikana ollaan tehty myös extrapaljon (useamman kerran viikossa) kotijumppaa, ollaan keskitytty painonsiirtoihin ja etuosan vahvistamiseen. Olen pyrkinyt melkein jokaisen lenkin jälkeen vähintään venyttelemään Kundin jalat ja kaulan ja hieromaan lapoja ja selkää. Kivaa yhdessä touhuamista. =)

Onnistumisia ja treenitauko

Miten onkin mahdollista, että aika menee niin nopeasti? Rakastan kirjoittamista, ja mielestäni on terapeuttista päästä kirjoittamaan Kundin treeneistä, kisoista ja kuulumisista tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Tänne ne myös jäävät talteen, ja miten mukava niitä onkaan sitten joku päivä lukea kun Kundi on jo eläkkeellä tai mullan alla. Olen monta kertaa miettinyt, että nyt istun koneen ääreen ja päivitän blogia, mutta aina tulee jotain tärkeämpää tekemistä ja kirjoittaminen siirtyy. Katsoin juuri edellistä postaustani, ja se on näköjään tehty myös eräänä tammikuisena lauantai-iltana tokokokeiden jälkimainingeissa, joten samalla linjalla jatketaan tänä maaliskuisena lauantai-iltana, taasen tokokokeista tulleena. 

Tästä vuodesta on mennyt kolme kuukautta, ja ollaan Kundin kanssa jo lähennytty aika huimasti vuodelle 2019 asettamiani tavotteita. Saatiin meidän ihkaensimmäinen SERT-A Lappeenrannasta 10.3. Sitä fiilistä ei pysty sanoin kuvailemaan. Sillä radalla tuli tasan kaksi nollaa, ja Kundi teki niistä toisen, ja voitti sillä nollalla myöskin luokan. Eihän se bortsuille nopeudessa pärjää jos viivalla vastatusten olisi ollut noiden mustavalkoisten kiitureiden kanssa, mutta joskus pärjää myös sillä, että on tarkka rimojen kanssa ja tulee kuuliaisesti ohjauksiin. <3

Tässä video Lappeenrannasta: https://www.youtube.com/watch?v=HwjYQgx2BAU

Ollaan tämän talven ajan (tammikuun alusta alkaen) käyty kerran viikossa Janakkalassa Mäkelän Markon treeneissä. Olen ollut treeneihin ja Markon oppiin erittäin tyytyväinen ja mielestäni onkin paljon myös Markon treenien (itsensä haastamista, vaikeita ratoja, onnistumisia) ansioita, jotta ensimmäinen SERT meille tipahti. Siitä hyvästä tein tiistaitreeneihimme lakritsi-vadelmamoussekakun jota ansaitusti nautittiin koutsin ja treenikavereiden kera (hyvät treenikaverit ovat myös kullanarvoisia!)

Video Markon viikkotreeneistä (en muista päivämäärää milloin video kuvattu):

https://www.youtube.com/watch?v=8QoWZL6OI4Q

Kaikista suurin jättipommi kuitenkin oli, kun viikko Lappeenrannan kisojen ja SERT:in jälkeen saatiin Kuopiosta tuplanolla ja toinen SERT-A. Kerronpa siitä vähän lisää!

Lähdettiin vähän Lappeenrannan kisojen jälkeen vanhempieni luokse Rautalammille viettämään kevätvapaita. Saman reissun yhteyteen olin ilmoittanut Kundin Kuopioon (love 4-ever, rakas entinen kotikaupunkini) lauantaille Hu-Pu:n järjestämiin agilitykisoihin. Ihan ensimmäiseltä aksaradalta täräytettiin jo hyvän tuntuinen nolla (ensimmäistä kertaa IKINÄ onnistuin päivän ensimmäisellä radalla!!) täydellisellä juoksupuomikontaktilla! Harmi vain, että yleisössä oli Kundin emän Martan omistaja, joka on Kundille ehkä maailmankaikkeuden kolmanneksi tärkein ihminen. Kundi siis bongasi Katrin yleisöstä, ja teki hieman pidemmän kaaren, kuin olin suunnitellut ;) ja menetti hieman aikaa. Tuloslistalta sitten näin, että Kundi oli kolmanneksi nopein nollan tehnyt koira, ja toisena olleelle koiralla se hävisi kolme sadasosasekunttia.

Kundin rata: https://www.youtube.com/watch?v=h2hasfAC67g

Vähän pisti harmittamaan, mutta onneksi kepo sai minua tsempattua riittävästi, jotta päästiin lähtemään uudella energialla seuraavalle radalle. Ja mitähän ihmettä, taas tuli nolla! Tosin nolla oli hieman kyseenalainen, koska kepeille lähtö ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (videolta näkee, ois voinu olla hylky myös). No, nolla se kuitenkin oli ja sillä nollalla oltiin toisia ja saatiin meidän toinen SERT-A (hävittiin nopealle bortsulle, joka taisi olla jo valio).

Toinen rata: https://www.youtube.com/watch?v=DJRru-TohQw

Fiilis oli hieno, mutta fiilistä vähän söi kilpailupaikan ja järjestävän seuran toiminta. Missään vaiheessa, koko päivän aikana, ei ilmoitustaululle tullut yksiäkään maksikolmosten tuloksia. Tottakai netin kautta tulospalvelusta pystyi seuraamaan tilannetta, mutta sinnehän ei näkyviin tule esimerkiksi SERT:ejä, joten en tiennyt oliko minulle ja Kundille tulossa SERT:iä, kun oltiin toisia. Palkintojenjakoon kuulutettiin tyylillä "palkintojenjako alkaa nyt" ja eihän siellä sitten paljon muita näkynytkään kun minä, joka satuin olemaan kuulomatkan etäisyydellä ja ehdin juosten juuri ja juuri paikalle. Kun kaikki palkinnot oli jaettu, ihmettelin SERT:in puuttumista. Sitä ei siis oltu kuulutettu ykkösenä olevalle koiralle, eikä meille. Kävin kurkkaamassa kuuluttajan listaa, ja sieltähän se merkintä paistoi kilometrien päähän. Kävin huomauttamassa, että listan mukaan meille kuuluisi SERT ja kuuluttaja tiuskaisi, että mene kysymään tuolta henkilöltä, joka vastaa palkinnoista. Lähdin kysymään häneltä asiasta, ja hän sanoi, että kuuluttajan olisi pitänyt kuuluttaa SERT, jotta hän olisi sen voinut jakaa. Aivan. Lisäksi hän sanoi, että olisinhan itse voinut huomauttaa, että SERT meille kuului. No, tottakai olisin voinut huomauttaa JOS olisin tiennyt siitä JOS tuloslistat olisivat olleet taululla. Tuli siinä tilanteessa annettua ihan kipakkaakin palautetta, ja kun SERT:in sitten vihdoinkin sain käteeni, oli fiilikset lähinnä ärtyneet, palkintojenjako ja hetkemme palkintopallilla oli jo ajat sitten ollut ohi.

Näistä kisoista meille tuli siis jo seitsämäs nolla, joten SM-kisoihin vaadittavista nollista 7/8 olisi kasassa nyt. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Sormet ristissä, että tässä kevään aikana viimeinen nollakin saataisiin, ja sitä kautta päästäisiin osallistumaan SM-kisoihin!!













Mutta kyllähän me ollaan tehty muutakin kun aksattu. Ollaan lenkkeilty mahdollisimman monipuolisesti (yritetty ainakin..). Täytyy sanoa, että aika huono talvi on ollut koirien liikutuksen näkökulmasta. Jäätilanne on ollut tosi huono, jäällä oli pitkään paljon vettä eikä siellä pystynyt kävelemään. Sitten se muuttui liukkaaksi, eikä koiria edelleenkään pystynyt lenkittämään jäällä olemattoman pidon vuoksi. Näin ollen jäälle ei myöskään saatu tehtyä latuja koko talvena, eikä me päästy myöskään hiihtämään kertaakaan koirien kanssa. Kicksparkillakin päästiin ajamaan vaan muutama hassu kerta alkutalvesta. Lisäksi metsäpolut on olleet liukkaita ja liukkautta on riittänyt ihan asfalttiteilläkin. Hanki on pääosin ollut petollisen upottavaa. Muutamat upeat hankikantokelit on ollut, ja niistä ollaankin nautittu koirien kanssa täysin siemauksin.

Rally-tokon osaltakin ollaan jo lähennytty RTK2-tavoitetta. Käytiin nimittäin helmikuun 23.päivä oman seuran rallykisoissa, josta saatiin meidän toinen AVOHYV-tulos pistein 99/100p. ja sijoitus oli 2. Hieno Kundi! Paljon ei olla rallyä treenattu, ja voikin olla että RTK2:sen jälkeen rally jää pitkäksi aikaa tauolle, kun ehti paneutua riittävästi ylempien luokkien kylttien suorituksiin. Mutta tosiaan RTK2:sesta puuttuu nyt yksi AVOHYV-tulos.

Tänään saatiin myös oman seuran tokokokeista meidän toinen avoimen luokan 1-tulos pistein 266,5p ja sijoitus 2. Kundi oli aikamoisessa vireessä ja esim. seuruun aikana tuli ääntelyä, mitä ei ole tähän päivään mennessä koskaan tullut, ei treeneissä eikä kokeissa. Lisäksi haukkui minulle vähän liikkeiden väleissä, josta tuomari sakotti ja antoi yleisvaikutuksesta 7. Muut vähennykset liikkeiden osalta tuli mm. muutamasta ennakoinnista ja vinosta perusasennosta. Ja ainiin! Seisomisen istui TAAS, ja se nollaantui. Huoh. :D Pisteet näkee kuvasta:



Hieno naurunaama, joka yrittää aina parhaansa, oli laji mikä hyvänsä. Rakastan yli kaiken! <3

Kundi kävi viime viikon maanantaina osteopaatilla, ja olihan siellä jumia paikassa jos toisessakin. Osteopaatin jälkeisenä päivänä liikkui vähän epäilyttävän ja epäpuhtaankin näköisesti, ja paikansin, että voi olla lanneselästä jumissa. Tuon päivän jälkeen mitään epäpuhtauksia ei ole näkynyt, mutta lenkillä olen kiinnittänyt huomiota, että Kundi menee oikeaa laukkaa mielummin kun vasenta, ja vasemman laukan ottaessa vetää usein ristilaukkaa, kun taas oikea laukka on helpommin puhdasta. Päätin, että Kundi saa pitää nyt noin kuukauden mittaisen treenitauon kaikista lajeista, keskitytään kotihierontaan, monipuoliseen liikuntaan, jumppaan ja ehkäpä jonkunlaiseen hyppytekniikkaan (lähinnä taipumisen osalta, että sais puhtaan laukan rullaamaan molempiin suuntiin). Mutta onneksi tämä aika menee niin nopeasti, niin kohtahan sitä ollaan jo taas treenien parissa ;)

Tavoitteet vuodelle 2019!

En ole koskaan aiemmin miettinyt sen kummemmin tavoitteita koiraharrastuksen saralla vuoden vaihtuessa uuteen. Tänä vuonna mietin kerrankin ajatuksen kanssa vuotta 2019, ja tässä tulee meidän tavoitteet harrastusrintamalla (edellyttäen, että koira ja ohjaaja pysyvät ehjänä, sormet ristissä sille):

Agility:
-Ensimmäinen SERT kolmosluokasta joko aksa- tai hyppyradalta
-Nollat kasaan agilityn SM-kisoja varten, ja alkukesästä osallistuminen mahdollisesti SM-kisoihin

Toko:
-TK2
-Osallistuminen tokon SM-kisoihin

Rally-toko:
-RTK2

PK-jälki:
-JK2

PK-viesti:
-Treeniä, treeniä! Ja treeniporukan löytäminen ois aika pop!

Näyttelyt:
-2x puuttuvat SERT:it ja MVA-titteli olisi aika jepa! Jos ei vielä tämän vuoden aikana niin viimeistään vuonna 2020 :P

Siinäpä ne, vaatimattomasti :D Lisäksi olisi kiva käydä ehkä vepen alkeiskurssi joko tänä, tai sitä seuraavana kesänä ihan huvin vuoksi vaan (pikku pyrriäinen rakastaa vettä niin kovin) ja lampaillakin olisi mukava pyörähtää kerran jos toisenkin, jos sopiva paikka löytyisi.

Tällä hetkellä olemme itse asiassa jo hieman lähentyneet vuoden 2019 tavoitteitamme agilityn ja tokon osalta. Agilityn kolmosluokassa olemme saaneet tälle vuodelle kolme nollatulosta (kaksi ovat samoista kisoista eli tuplanolla)! Kaksi nollaa hyppäreiltä ja yksi aksaradalta. Harmillisesti sijoitukset näissä nollissa ovat olleet 2., 2. ja 3., joten SERT:it ovat menneet ohi suun, mutta sepä ei meitä ole haitannut! Hyvä meno pikkuisella takatukkapyrriäisellä on silti ollut! Ja jännä juttu, miten viikko sitten minulla oli täysi juoksaripuomimasennus päällä, osumat eivät olleet kriteereiden mukaiset, vauhti ja fokus eivät olleet riittävän intensiiviset jne... Ja yhtäkkiä kaikki palaset loksahtelevatkin koiran päässä paikalleen ja täydellisiä osumia alkaa tulla treeni toisensa perään! Juoksarielämää!

Video toissapäivän juoksaritreeneistä: https://www.youtube.com/watch?v=ew-E2CI0i0I

Ja sitten se toko.. Olemme Kundin kanssa olleet tokokokeessa viimeksi maaliskuussa 2018, jolloin saavutimme TK1-koulutustunnuksen. Sen jälkeen on ollut treenitaukoja, hiljaiseloa, muut lajit ovat vieneet aikaa, motivaatiopulaa jne. Mutta tänään 12.1.2019 tapahtui jotain ihmeellistä! Osallistuimme Kundin kanssa oman seuran tokokokeseen, AVO-luokkaan, ja saimme ykköstuloksen ja sijoituksella 4/9. Pisteet olivat huisin loistavat, vaikka liikkeestä seisominen meni nollille Kundin suorittaessa istumisen, ja noudossa jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Muuten oli aika timanttista suorittamista! Olin todella positiivisesti yllättynyt hienosta tuloksesta, ja tuntuu, että onnistumisen kautta sain myös valtavan tokotreenibuustin!

Video tämän päivän tokokokeesta: https://www.youtube.com/watch?v=e0YdoDJnAOI

 

Näyttelyynkin olen jo Kundin ilmoittanut, Lahti KV-näyttely maaliskuun lopussa meitä siis kutsuu jälleen kerran (viime vuonna teimme näyttelydebyyttimme juuri ko. näyttelyssä). Rally-tokokisojakin olen katsellut, mutta tällä hetkellä agility ja toko on vienyt sen verran paljon aikaa, että en ole oikein malttanut siihen puoleen paneutua. Olen kuitenkin koko ajan arjen ohella opettanut Kundille oikealla seuraamista ja takapäänkäyttöä tokojumien tasapainottamista varten. Siitä on varmasti vielä joku päivä hyötyä myös rally-tokon ylemmissä luokissa. ;)
  

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa kaikille! =)

Kundi kolmosiin!

Viime postauksessa kirjoittelin, että olin ilmoittanut Kundin kaksiin agilitykisoihin: Riihimäelle ja Hyvinkäälle. Riihimäen kisat olivat tosiaan ensin (11.marraskuuta) vuorossa: saavuimme paikalle puolta tuntia ennen kisakirjeessä ilmoitettua alkamisaikaa, ja sain samantien kuulla, että kisat ovat erittäin paljon aikataulusta edellä, joten alottaisimme rataantutustumisen melkein heti. Onneksi kepo oli mukana, joten eikun kepo Kundin kanssa lenkille ja itse tsiigailemaan kuvioita!

Vähän otti aikaa päästä kisarytmiin kiinni, ja kaksi ekaa rataa menivät ihan harakoille omien tyhmien virheideni takia: jopa kepo osasi radan jälkeen sanoa, minkä vuoksi radat olivat menneet hyllyiksi. Tässä kaksi syytä:
-seisoin koiran linjalla
-jäin seisomaan ja huutamaan paikalleni sen sijaan, että olisin liikkunut radalla eteenpäin näyttäen koiralle tietä seuraavalle esteelle.

Kolmannella radalla meille tulikin sitten jackpotti, vaikka olinkin jo manannut kisat huonon onnen kisoiksi. Saatiin nollarata, samalla meidän viimeinen LUVA ja voitettiin luokka. Video radasta YouTuben puolella:

https://www.youtube.com/watch?v=sFSM5_uZkJ4&index=1&list=UUslpXbBtRK9BT-pwdxTblXQ

Näinollen meillä siis oli mahdollisuus siirtyä kolmosiin. Olin aiemmin miettinyt, että jäisimme kakkosiin vielä hakemaan kisakokemusta, mutta muutaman viikolla vaihdetun konsultaatioviestin jälkeen päätin, että siirtyisimme kolmosiin hakemaan sieltä sitä kisakokemusta ja rutiinia.

Seuraavana vuorossa olivat siis Hyvinkään kisat, jonne olin etukäteen tietysti laittanut viestiä, että tulemme ilmoittautumisestani poiketen kolmosiin mukaan. Täytyy sanoa, että Hyvinkään kisat (25.11.) menivät ihan harjoittelun piikkiin. :D Olin itse äärimmäisen jännittynyt, koira oli väsynyt ja jännittynyt ja radat olivat meille (hieman liian) vaikeita. Osa sanoo, että kakkosten ja kolmosten välillä ei olisi suurta harppausta, mutta minusta tuo harppaus tuntui kyllä valtavalta. Tästä sisuuntuneena päätin, että nyt on ensi vuodelle saatava jotain kunnon treeniä, ja muutamien suositusten perusteella ilmoittauduin 4kk:n ajaksi kerran viikossa Marko Mäkelän treeneihin Janakkalaan.

Toki Janakkalan halli, ja reitti Lahdesta sinne piti käydä etukäteen tarkistamassa ja siihen tarjoutui sopiva tilaisuus, kun ilmoittauduin itsenäisyyspäivän 6.12. kisoihin Janakkalaan. Tuli sitten todettua, että tie sinne on pitkä, pimeä, liukas ja mutkikas. Onneksi olin jo ennen reitin tsekkaamista ilmoittautunut treeneihin.

Janakkalassa oli hirveästi koirakkoja maksikolmosissa, mutta meidän onni oli, että lähdimme luokan ensimmäisenä. Edelleen radat tuntuivat suhteettoman vaikeilta. Minusta ensinnäkin itsestäni tuntui siltä, että rataantutustumisaika oli aivan liian lyhyt, enkä meinannut edes muistaa estejärjestystä. Siksi olinkin valtavan iloinen siitä, että jokaiselle radalle asettamani tavoite täyttyi: muistin radan. :) Ihan harakoille eivät kaikki radat menneet, vaikka jokaisen kohdalla tuloslistaa koristikin HYL. Joukossa oli ihan hyviä pätkiä, niistä video:

https://www.youtube.com/watch?v=bnAEQnt8EEA&index=1&list=UUslpXbBtRK9BT-pwdxTblXQ

Seuraavaksi meille on tulossa vielä oman seuran kisat vähän ennen uutta vuotta Lahdessa, ja 6.1. kisat Janakkalassa. Lisäksi keskitymme tällä hetkellä myös tokoilemaan ahkerasti.

Tokosta sen verran, että tänään 22.12. meillä oli oman seuran kokeenomaiset treenit isolla kentällä. Tein Kundin kanssa AVO-luokan kokonaan putkeen palkatta ja liikkuroituna. Yllätyin positiivisesti. :) Pientä viilaamista vailla, mutta hyvältä näyttää. Muutamia treenattavia juttuja:
-Seuraamisen peruutusaskeleet ja juoksussa käännökset oikealle
-Perusasennot suoriksi
-Merkin kierto-tuleeko koira eteen kuten luoksetulossa, vai kiertääkö suoraan takaa sivulle?
-Jäävien erottelu (istu ja seiso menevät helposti sekaisin)

Luulen, että Kundille teki erittäin hyvää tuo treeni. Koska yllätyin itse positiivisesti joka liikkeen kohdalla, sain palkattua Kundin sosiaalisella palkalla, joka tuli oikeasti koko sydämestä, ja koirakin sen kyllä huomasi ja yritti aina vaan paremmin. Ihana <3

Tokoa ja agilityä nyt siis luvassa ahkerasti, samalla keskitytään kunnon kohottamiseen. Nyt tänne Lahteen onkin tullut jo mukavasti lunta, niin on ollut aika kaivaa kickspark varastosta ja lähteä päästelemään pitkin pururatoja. Valitettavasti tuota herkkua tuskin on kauaa tarjolla, kun pururatojen päälle ajetaan pian ladut. Mutta nautitaan niin kauan kun voidaan! Lisäksi odotan jo kovasti, että järvet jäätyisi ja pääsisi koirien kanssa jäälle hiihtämään. Se jos mikä on parhautta myös!

Jälki treenitauolle ja muut lajit treenin alle

Kuten viime päivityksen lopussa mainitsin, jälkitreenimme jäivät tauolle heti Kundin JK1-tuloksen jälkeen. Sen verran pyörähdimme vielä kokeen jälkeisen viikon treeneissä, että veimme treenikavereille ja treenien vetäjälle kakkukahvit tarjolle ;) 

Tuntuu, että tässä loppusyksyn aikana minulla on ollut ihan kamalan paljon töitä, ja ne ovat ajoittuneet vielä siten, että olen päässyt aika huonosti treenaamaan itsenäisesti hallille. Pian tuon kokeen jälkeen Kundi sai ottaa aika iisisti pidemmän aikaa, mutta nyt ollaan pääsemässä taas rytmiin kiinni tokon ja aksan osalta. 

Meillä oli lokakuun puolessavälissä Lempäälässä Team Tikkaiden leiri. Tämä oli siis nyt ensimmäinen leiri vasta, näitä settejä on kevään loppuun asti tiedossa yhteensä 5. Leirillä vetäjinä ovat agilityn osalta Kati Immonen ja Tanja Kurikka. Leirit ajoittuvat aina siten, että perjantai ja lauantai on leiripäiviä, ja molempina päivinä on kahdet treenit per päivä siten, että Kati koutsaa toisen treenin ja Tanja toisen. Mehän emme olleet Kundin kanssa aksanneet koko syksynä BASE:n jälkeen muutamia yksittäisiä kertoja lukuunottamatta ja meno leirillä olikin sen näköistä. Radat olivat aika vaativia, ja minusta itsestäni tuntui kokoajan, että olin omalla epämukavuusalueellani. Kundi teki todella hyvää settiä koko viikonlopun, oli motivoitunut, kuulolla ja vauhdikas :) Turhauduin sen sijaan itseeni valtavasti. En saanut ohjauskuvioita sujumaan, vaikka koutsi aivan kädestä pitäen näytti minulle monta kertaa, miten piti kääntyä. En vai hahmottanut sitä päässäni, ja sitten saatoin esim. pyörähtää väärään suuntaan tai olla tapani mukaan myöhässä. Kyllä siellä tietysti onnistumisiakin tuli, tehtiin rataa pikku pätkissä ja hiottiin aina tarpeen mukaan ohjauskuvioita. Oli kyllä todella hyödyllinen leiri, tuli paljon lisämotivaatiota jatkotreenejä varten! Odotan jo seuraavaa leiriä innolla. 

Tänä syksynä en ottanut tokon ryhmäpaikkaa ollenkaan, koska meille sopivat tokoryhmät olivat kaikki todella huonoihin aikoihin. Sen sijaan päätin ottaa rally-tokoon ryhmäpaikan ihan sen takia, että rallyn ryhmät olivat parempiin aikoihin. Sain paikan perjantai-illalta, 17.45-19 ryhmästä. Tuokin aika on vähän siinä ja siinä.. Olen nyt kerran vasta päässyt treeneihin, mutta minkäs teet, kun töitäkin on nollasopparilaisen tehtävä silloin kun niitä on. 

Tokoa ollaan treenattu kuitenkin keskenämme Kundin kanssa ja edelleen AVO:n kokonaisuutta laitellaan kasaan. Meille vaikemmat ovat ruutu ja nouto, johon tarvitsemme edelleen draivia paljon lisää. Sen sijaan viime keväänä meille vaikea merkin kierto on mennyt hulluna eteenpäin! Ihanaa, että edes jotkut asiat edistyvät :P 

Rallysta tai tokosta ei ole tällä hetkellä kokeita suunnitteilla, mutta menin ilmoittautumaan tämän viikon sunnuntaille Riihimäelle agilitykisoihin piiitkästä aikaa! Saa nähdä miten meidän käy, on ihana kuitenkin päästä kisailemaan. Lisäksi ilmoitin Kundin toisiinkin kisoihin, jotka ovat reilun kahden viikon päästä Hyvinkäällä. 

Ja ainiin, viikko sitten Kundi ja Joni kävivät Tammelassa AD-kokeessa (koirien kestävyyskoe, 20km:n juoksu pyörän vierellä sis. kaksi taukoa välissä). Kundin koe oli oletetusti hyväksytty. Ollaan koko kesä treenattu paljon kestävyyttä ja kuntoa Kundille mm. pitkillä pyörälenkeillä, uimalla ja juoksuttamalla Kundia minun ja Jonin väliä metsässä non-stoppina (samalla myös viestin alkeistreeniä siis). Niin ihana pieni ja monitoiminen pörrönaama <3

Se oli siinä: JK1:stä rikkaampana!

Edellisen päivityksen jälkeen on taas ehtinyt tapahtua. En halunnut vielä edellisessä päivityksessä mainostaa, että olimme jo ilmoittautuneet virallisiin jälkikokeisiin, koska epäonnistumisen pelko oli kokoajan läsnä. Kundin ja Jonin ensimmäinen virallinen startti pk-jälkikokeessa tapahtui siis 30.9. Harjavallassa.

Päivä alkoi helkkarinmoisella jännityksellä, joka vain koveni sitä mukaan mitä lähemmäs Harjavaltaa saavuimme. Kaikki oli meille uutta. Saavuimme ajoissa perille, ja saimme kuulla että päivä alkaisi tottiksilla. Joni sai liivin nro kaksi, joka meinasi sitä, että he lähtisivät Kundin kanssa suorittamaan tottiksia toisena. Yhteensä tässä ykkösluokan kokeessa oli 4 koiraa, kun kymmenelle koiralle olisi ollut paikat. Koirasta ja miehestä huomasi, että jännitys oli hyvin vahvasti läsnä. Joni ei saanut tehtyä Kundin kanssa jännitykseltään yhtään tottisrutiineita ja ilmoittautumiseen mennessä koira ei ollut yhtään mukana päivän yhteisessä agendassa. Kundi pälyili parina olevaa dobermannia ja haukkui sille kovaäänisesti sen sijaan, että olisi ollut aktiivinen ohjaajaansa kohtaan. Haukkuminen onneksi loppui, kun Joni lähti seuruuttamaan Kundia paikallaoloon, jonka he siis suorittivat ensin, toisen koirakon suorittaessa tottiskaaviota. Paikallaolossa Kundi haisteli vähän väliä. Yleensä se ei haistele, joten lienee sijaistoiminto.

Pian dobermanni olikin jo suorittanut kaavion, ja oli Jonin ja Kundin vuoro siirtyä aloituspaikalle. Seuraaminen, jolla koko kaavio alkoi, oli aivan kaameaa kuraa. Jännityksen vaikutuksesta Kundi seurasi huonosti, jätätti, haisteli maata... You name it. Olin itku kurkussa ja Joni joutui antamaan monta lisäkäskyä (yli kolme, joten tästä liikkeestä arvosana olikin puutteellinen..)

Seuraamisen jälkeen tapahtui kuitenkin petraaminen, ja Kundi alkoi aktivoitumaan. Suorittaminen parani loppua kohden. Muut liikkeet menivätkin sitten jo lähes täydellisesti, paitsi metrin hypylle pikku perkele lähti ilman käskyä. Tottiksesta yhteispisteet 87/100p. Kuvaaminen meni minulla ihan reisille, kamera tärisi ja oli kohdennettuna ties minne. Seuraamisen aikana lopetin kuvaamisen kokonaan ja istumista en myöskään ollut saanut kuvattua. Luoksetulo, noudot ja eteenlähetys onnistuivat jotenkuten, kooste niistä:

https://www.youtube.com/watch?v=7EUv6s2MWqQ&feature=youtu.be

Seuraavaksi vuorossa oli esineruutu, sieltä pisteet 28/30p. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, kaksi pistettä oli kuulema lähtenyt siitä kun etulinjalla uuteen lähetyspaikkaan siirtyessä Kundi oli mennyt haistelemaan ja nuolemaan jotain pissaa, hetkeksi pois hallinnasta siis. Ja olihan Kundi itsekin kuulema kussut ruutuun (tuomari ei huomannut, tai ainakaan vähentänyt pisteitä), siitä on nyt tullut ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että ruutuun pissataan. Tähän kusiasiaan pitää alkaa ehdottomasti jatkossa puuttumaan. Minä en ollut katsomassa esineruudun suoritusta ollenkaan, odottelin muualla jännityksen kera.

Tässä vaiheessa alla olivat siis hyvät pisteet sekä esineiltä, että tottiksesta. Joni arpoi maastoon numeron neljä, eli viimeisen jäljen. Lähdimme ajamaan maastoon, ja odottelimme autolla tuomarin saapumista. Kundi lähti jäljelle hyvillä mielin, juoksi janalta suoraan eteenpäin, nappasi jäljen ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan. Sai janalta täydet 30 pistettä. Sen sijaan jäljeltä ei löytynyt yhden yhtä keppiä. Joni kertoi, että Kundi oli ajanut jälkeä aluksi, mutta ei ollut ilmaissut keppejä, jotka olivat olleet hieman polkaistuna sammaleen sekaan. Joni oli itse löytänyt ja poiminut kaksi ensimmäistä keppiä. Kundi oli mennyt epävarmaksi, nostanut harhan ja ajanut sitä. Se siitä. 2/6 keppiä jäljeltä, ei tulosta. Pahin painajaiseni siis toteutui. Kyllähän se koville otti, lähinnä minulle.. Olimme niin kovasti treenanneet koko syksyn pelkästään pk-puoleen keskittyen. Onneksi harmittelu meni noin tunnissa ohi, jonka jälkeen sisuunnuin ja rupesin jo katselemaan uusia kokeita. Huomasin, että eräässä fb:n ryhmässä oli ilmoitus heti seuraavan viikon sunnuntaina Nurmijärvellä järjestettävästä kokeesta, jossa olisi tilaa vielä alokasluokan koirakoille. Kun pääsimme kotiin, Joni soitti sinne ja sai paikan.

Kokeiden väliin jäävällä viikolla harjoittelimme jäljen osalta lähinnä keppimotivaatiota ja sitä, että kepit olivat vähän vähemmän esillä kuin yleensä ovat meillä treeneissä olleet. Treeneistä ei jäänyt hirveän hyvä fiilis..

Seuraava jälkikokeemme oli siis viikko sitten sunnuntaina 7.10. Nurmijärvellä. Kokoonnuimme läheisen huoltoaseman pihalle (koirakkoja oli yhteensä 6). Huoltoaseman pihalla tehtiin kaikki tarkastukset ja arvottiin suoritusjärjestys. Tällä kertaa päivä alkoi jäljestysosiolla. Joni arpoi itselleen numeron 6 (jälleen kerran viimeinen jälki), ja kun ajoimme sinne paikkaan missä jäljet olivat, manasin koko matkan Jonille (kyllästymiseen asti), että viimeinen jälki tuo huonoa onnea.

Kun Joni ja Kundi pääsivät vihdoin viimein matkaan, jännitys oli sanoinkuvaamaton. Alokasluokassahan jäljestysaika on 20 minuuttia ja jäljen pituus on 500 metriä. Noin kymmenen minuutin jälkeen Joni ja Kundi jo kävelivät tietä pitkin keppien luovutuspaikalle. Itku kurkussa kysyin, montako keppiä tuli. Ajattelin, että nyt kävi samalla tavalla kuin Harjavallassa, kun silloinkin Joni ja Kundi olivat tulleet hyvin nopeasti tuloksetta pois jäljeltä. Tällä kertaa Joni kuitenkin tuuletti, ja jäljeltä oli noussut 6/6 keppiä! Pisteet jäljen osalta olivat siis 165/170p. Janalta lähti -5p takajäljen vuoksi.

Seuraavaksi ajoimme järjestävän seuran tottiskentälle, jonne oli jälkimetsästä puolen tunnin matka. Tottiskentän yhteydessä oli myös pieni metsä, jonne oli tallattu esineruutu. Saatiin odotella aika pitkään, koska myös esineillä järjestys oli sama kuin jäljellä: Kundi ja Joni olivat viimeisenä eli kuudentena. Kundi ei ole koskaan tehnyt esineruutua siten, että siellä on käynyt noin monta koiraa ennen sitä suorittamassa. Se meinasi koitua tämän kokeen kohtaloksi. Olin autolla odottamassa esineruudun ajan. Joni ja Kundi olivat siellä suorittamassa pienen ikuisuuden. Joni oli joutunut lähettämään Kundia noin miljoona kertaa uudestaan ja uudestaan, ja yhtään esinettä ei meinannut nousta. Lopputulos kuitenkin oli, että vaadittavat kaksi esinettä saivat 5 minuutin sisään ylös (taas tuli kuset ruutuun mur...) ja pisteitä 25/30p.

Päivän viimeisenä osa-alueena ja koirakkona oli vielä tottis. Tällä kertaa Kundi lähti hyvällä mielellä, tottisrutiinit suoritettuina kentälle. Päivän väsymys painoi jo kovasti, ja teknisistä virheistä ja vireestä sen huomasi. Seuraaminen oli tällä kertaa ihan hyvää, tosin ei ihan taattua Kundin laatua (väsymys ja jännitys). Jäävät olivat hienot. Tasamaanoudolla ravasi osan matkaa, jota ei ole koskaan tehnyt treeneissä. Metriselle hypylle varasti TAAS (tästä on nyt nähtävästi tullut meille kokeessa ilmentynyt ongelma..) A-esteellä tupelsi mennessä ja kolautti jalkansa, joten takaisintulon kiersi. Eteenlähetyksessä ei meinannut irrota ekalla käskyllä, vaan tarvitsi toisen käskyn jotta lähti etenemään. Paikallaolossa haisteli taas.. Tottiksesta saatiin kuitenkin 89/100p.

Yhteispisteet Jonilla ja Kundilla kaikkien osioiden osalta olivat siis: 279/300p. Näillä hienoilla pisteillä heltisi ykköstulos, koulutustunnus JK1 ja luokkavoitto! Erityisen mahtavaa tästä tekee sen, että Kundi oli ensimmäinen lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira Suomessa, joka ko. koulutustunnuksen on saavuttanu. Ja kaikista pyrtseistä (lk + pk) tulos oli toinen laatuaan! Fiilis oli sanoinkuvailematon, ja taisi kotimatkalla itkutkin tirahtaa. JK1 oli tämän syksyn tavoitteemme ja olin päättänyt, että jos Kundi sen saavuttaa, niin saa jäädä heti tauolle ko. lajista. Joten nyt siis totaalinen tauko ensi kevääseen asti tiedossa. Nyt minä alan toden teolla keskittymään Kundin kanssa agilityyn, tokoon ja rally-tokoon!

Pk-puoli haltuun

B.A.S.E:n jälkeen päätin jättää agilityn ja tokon Kundilta tauolle kokonaan. Ajattelin, että ohjattuihin viikkotreeneihin menen, koska ne on maksettu. Universumi oli jälleen puolellani tässä taukoasiassa ja minulle tuli joka viikko uudestaan ja uudestaan viikkotreenien kanssa päällekkäin töitä.

Sen sijaan koko elo- ja syyskuun olemme keskittyneet aivan täysin pk-puoleen. Lajinahan meillä on jälki, jota Kundin kanssa ollaan systemaattisesti treenattu pikkupennusta lähtien. Kunnon otetta lajiin en ole kuitenkaan saanut, kunnes nyt päätin, että tämän syksyn aikana laitetaan jälki kaikkine osa-alueineen koekuntoon.

    














Ihan ensimmäisenä vuorossa oli ohjaajan vaihto: kepon suostuttelu Kundin ohjaajaksi ei ollut mikään helppo homma, mutta olen ehdottomasti tyytyväinen, että hän minun pyynnöstäni suostui ottamaan haasteen vastaan, ja alkoi täysin nollasta opetella koiran ohjaamista jäljellä, esineillä ja tottiksessa. Syy oli puhtaasti se, että minun mielestäni Kundi toimii paremmin ja vietikkäämmin Jonin kanssa. Sitä kautta saamme myös tehtyä selvän eron siihen, että Jonin kanssa tehdään tottista ja maastoja korkeammassa vireessä, minun kanssa tokoa.

Elokuun alusta alkaen aloimme toteuttaa maasto- ja tottistreenejä, joita oli noin 4-5x viikkoon. Kerran viikossa Lahden Käyttökoirien ohjatut jälkitreenit ja muuten omatoimista säätämistä. :D Jaottelin treenit usein treenattavien aiheiden mukaan:
-pitkän jäljen treeniä ilman mitään merkkejä
-janatreeniä (alussa aika paljonkin)
-kulmien treeniä
-keppimotivaatiotreeniä
-vieraan ihmisen polkeman jäljen treeniä.

Esineruudussa alettiin ottamaan kokeenomaisia treenejä ja luovutuksia mukaan myös. Ihana oli nähdä koiran selkeä kehitys, mitä järjestelmällisesti tapahtuva treenaus sai aikaan. :)

Kundin ehdottomasti positiivinen puoli on se, että se on tarkka jäljestäjä (pellolla tehdyt pohjat) ja sillä on hyvä keppimotivaatio. Tarkkuus aiheuttaa sen, että jäljestys meinaa joskus olla hidasta, kun se metsässä eteneminen saisi olla hieman nopeampaa. Viime aikoina Kundi on kyllä ihan mukavasti saanut vauhtia metsässä lisää, uskoisin että kokeessa se selviäisi jäljeltä asetetun ajan puitteissa.

Janoille Kundi tarvitsee ehdottomasti lisää treeniä. Suoraan ja varmaan etenemiseen ja siihen, kumpaan suuntaan jäljeltä lähdetään, jotta ei ajeta takajälkeä.

Kundin janatreeni: https://www.youtube.com/watch?v=jh2dMkD43F8

Esineillä on ongelmana olleet luovutukset. Kun Kundia on paljon leikitetty esineillä, ja se on saanut hyppiä esineiden kanssa vasten, niin luovutukset meinaa olla hyppimistä myös, mutta korjaantunee rutiinilla ja alas palkkaamisella. Esineillä Kundi työskentelee varmasti ja erittäin suurella motivaatiolla. <3

Kundin esineruutu: https://www.youtube.com/watch?v=mRxfCRK337k

Tottista ollaan tehty boksereiden mukana edelleen ja sieltä ollaan saatu joka kerralla tosi hyviä vinkkejä treenejä ajatellen. Lisäksi siellä on pystynyt harjoittelemaan henkilöryhmää ja paikallaoloa häiriön alaisena, sekä tekemään ilmoittautumisia eri parien ja "tuomareiden" simuloidessa koetilannetta. Olen myös ilmoittanut Jonin ja Kundin mukaan Mia Skogsterin nuorille koirille tarkoitettuun tottiksen 5 kerran kurssille. Kurssi alkaa huomenna eli tiistaina 18.9. ja en malta odottaa! Olen jo kysynyt luvan, että saan myös lähteä katsomaan kurssia, vaikka varsinainen osallistuja on Joni.

Kundin seuraaminen: https://www.youtube.com/watch?v=T4_43awQ76Y

Noudot ja hypyt 650g:n kapulalla ovat olleet Kundille yllättävän helppoja loppupeleissä. Joskus alkuvaiheen treenejä noutoihin ja esteisiin tehdessä mietin, pääseekö se esteistä ikinä yli tuo iso kapula suussa kun sen kantaminen tuotti silloin suuria ongelmia niin, ettei Kundi pää edes meinannut pysyä suorana kapulaa kantaessa. :D 

Tasamaanouto: https://www.youtube.com/watch?v=zuV4gB6IETo

Metrinen hyppy: https://www.youtube.com/watch?v=GMoYvlidt_4

A-este: https://www.youtube.com/watch?v=UUmIT0wBUBA

Tottiksen ehdottomasti vaikein osio Kundille on jäävien erottelu ja eteenlähetys. Jääviä liikkeitähän jäljen 1-luokassa on maahanmeno ja istuminen. Usein käy niin, että Kundi jää istumaan, kun pitäisi mennä maahan. Istuminen Kundilla on kyllä hieno, mutta maahanmenon nopeuden kanssa saa vielä viilata. Erottelua ollaan tehty tosi paljon, ja näköjään saa tehdä jatkossakin. Jäävistä ei valitettavasti ole videoita =( 

Eteenlähetys ei-kokeenomaisesti: https://www.youtube.com/watch?v=83EXPlTAo3E

Pientä viilaamista myös vaatii seuraavat asiat: kapulalle ei varasteta/lähdetä ilman käskyä eikä sivulle siirrytä ilman käskyä. Takaa kiertävä perusasentoon tulo vaatii myös hieman enemmän harjoittelua, koska Kundi meinaa tulla aina liian eteen. Kokonaisuudessaan kuitenkin paletti rupeaa olemaan melko hyvin kokeenomaisesti kasassa, josta todisteena Jonin ja Kundi suorittama mölli-jälkikoe eilen eli sunnuntaina 16.9. Tuloksena sieltä oli maastoista 198/200p (-2p janalta) ja tottiksesta 96/100p. Niin hienosti meni. <3 <3

Treenit kuitenkin jatkukoon vielä niin kauan kuin kautta on jäljellä, ja pikkuhiljaa aletaan palailemaan myös agilityn saloihin. Katsotaan, mitä muuta syksy tuo myös tullessaan! ;)