(Urheilu)koiran monipuolinen liikunta

Urheilukoiran monipuolinen liikunta on aihe, joka on lähellä sydäntäni. Aihe, josta en tiennyt ensimmäistä, tai vielä toistakaan koiraa ottaessani yhtikäs mitään. Aihe, josta opin kokoajan lisää. Aihe, jossa en ole asiantuntija, mutta josta haluan kuitenkin kirjoittaa, omasta näkökulmastani katsottuna.

Urheilevan koiran tulee mielestäni saada mahdollisimman monipuolista liikuntaa (ja olla toki lajin vaatimukset huomioon ottaen parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa), palauttavia päiviä ja kehonhuoltoa unohtamatta.

Mitä tarkoittaa monipuolinen liikunta? Vielä Kundia ottaessani ajattelin, että monipuolista liikuntaa on kun vie koiran metsään ja se saa siellä juosta ja rällätä kaverin kanssa tai yksin, ja että sille heitellään lelua välillä. Tälläiset juoksulenkit kavereiden kanssa kyllä kuuluu yhä meidän repertuaariin vaihtelevissa määrin, mutta nykyään tulee enää harvoin heiteltyä lelua. En tykkää siitä paineesta ja terävästä pysähdyksestä mikä tapahtuu joka kerta kun koira (no, Kundi..) pysähtyy ottamaan lelun suuhun. Olen yrittänyt heitellä frisbeetä niin, että Kundi saisi sen ilmasta kiinni mutta ei ole vielä toistaiseksi onnistunut. :D Treeneissä kuitenkin heittelen palkkalelua jonkun verran, joten siinä tulee jo meidän heittelykiintiö täyteen. Nykyään lähinnä Kundi juoksee ja rällää, kun ulkoilee pentujen kanssa. Näissä ulkoiluissa olen pitänyt tärkeänä, että toista koiraa ei saa töniä tai taklata, eikä toisen päälle saa juosta niin, että se kaatuu kovasta vauhdista.

Rälläyslenkkien lisäksi tykkään käydä pitkiä palauttavia ravilenkkejä, jolloin koira on fleksissä tai vapaana (jos pystyy rauhallisesti ravailemaan ilman spurttailuja). Meillä kaksi vanhinta koiraa Aira ja Danny käyvät yleensä tälläisiä lenkkejä. Otan usein näille pitkille ja rauhallisille lenkeille myös Kundin mukaan, jolloin sillä ei ole ketään riehumiskaveria ja se tyytyy myös ravailemaan rauhallisesti.

Pennut toki tarvitsevat riehumisen lisäksi palauttavia ravilenkkejä, joten välillä käytän niitä fleksiravilenkeillä. Tosin nykyään meidän vapaat lenkit on pentujenkin kanssa jo suurimmaksi 1/3 hepulointia ja 2/3 rauhallista ravaamista niin fleksiravilenkit on vähentyneet sitten pikkupentuajan.

Edellä mainittujen lisäksi tykkään kohottaa ja ylläpitää Kundin kuntoa pyörän selästä käsin. Kundin kanssa käydään siis kerran tai pari viikossa (mahdollisuuksien mukaan) pitkiä pyörälenkkejä. Yleensä ensimmäiset kilometrit (lämmittelyn jälkeen tietysti) se saa vetää kieli poskella enimmät hulluudet pois ja sitten loppumatka ravaillaan suhteellisen rauhassa. Meidän pitkä lenkki käsittää 8-13km. Pyörässä on juoksutusta varten sivulla vaijeri, jossa Kundi on kiinni. Tykkään puolessa välissä vaihtaa vaijerin yleensä pyörän toiselle puolelle, jotta koira saa juosta molemmilla puolilla tasapuolisesti. Talvella pyöräilyn sijaan ajetaan kicksparkilla (jos lumitilanne suo), jolloin lenkki on lyhyempi ja suurimmaksi osaksi vetoa koko ajan.

Keväästä syksyyn Kundin liikuntarepertuaariin kuuluu myös juoksulenkit, jolloin se on minulla vetovaljaissa kiinni vyötäisillä ja juostaan yhdessä (heh, ei vielä yhtäkään lenkkiä tälle keväälle.. katsotaan milloin innostun)

Vielä lisäksi teetän lenkillä Kundille pysähdyksestä täyteen vauhtiin-spurtteja ja spurtteja ylämäkeen-tyylisiä vetoja hiekkakuopalla.

Kaiken fyysisyyden lisäksi pyrin pitämään myös ainakin yhden lepopäivän viikossa jolloin ei tehdä mitään. Erilaiset lihaskuntojumpat ja kehonhuolto on kaikilla meidän koirilla suuressa roolissa. Kundi jumppaa ja venyttelee useita kertoja viikossa. Samoin molempia pentuja on lähdetty rakentamaan kehonhallinta edellä tulevaisuuden lajeihin. Kaksi vanhempaa koiraa jumppaa vähemmän, mutta aikataulujen puitteissa pääsevät nekin jumppahuoneen porttien sisään (voi sitä intoa..). Olen tehnyt Kundin jumpista ja venyttelyistä koosteen, jos kiinnostaa katsoa ja saada vinkkejä niin se löytyy osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=WiDtI8R6ido&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1ZRGsQWS441nK_042YahW9AUcxxBzuQ6sxvii-jaMZGvyLiPv5DxTvMP0

Back On Trackin tuotteet on meillä kovassa käytössä, ennen treeniä, treenin aikana tauoilla ja treenin jälkeen. Koirat pyritään hierotuttamaan noin kerran kuussa ja osteopaatilla ja fyssarilla käymään vähintään puolivuosittain. Ollaankin pärjäilty aika kivasti. :)

Jälkiedit: luin tekstin vielä kerran läpi ja jos kuulostaa vähän neuroottiselta touhulta niin voin taata, että sitä se vähän onkin. :D

Viime vuoden tavoitteiden toteutuminen ja tavoitteet vuodelle 2020!

Tässäpä tavoitteet, mitä olin kirjannut vuodelle 2019:

Agility:
-Ensimmäinen SERT kolmosluokasta joko aksa- tai hyppyradalta / Done! Ensimmäinen SERT aksaradalta tuli jo vuosi sitten maaliskuussa ja toinen SERT aksaradalta myöskin vain viikko sen jälkeen. Sen sijaan hyppy-SERT:it ovat onnistuneet kiertämään meidät kaukaa.. 
-Nollat kasaan agilityn SM-kisoja varten, ja alkukesästä osallistuminen mahdollisesti SM-kisoihin / Done! Saatiin SM-nollat kasaan ja debytoitiin Vantaalla SM-kisoissa. Ohjaajaa tosin jännitti niin paljon, ettei tuloksilla juhlittu. Nolla tosin oli aika lähellä yhdeltä radalta!

Toko:
-TK2 / Done! Tosin tää ei toteutunut vuoden 2019 aikana, vaan 2020 alussa, mutta kuka näitä ny laskee..
-Osallistuminen tokon SM-kisoihin / Ei toteutunut :( 

Rally-toko:
-RTK2 / Done! Kevättalvella saatiin järkyttävällä räpellysradalla AVO-luokasta viimeinen tarvittava tulos ja RTK2. Sen myötä rally-toko jäi meidän lajirepertuaarista pois odottamaan Kundin eläkepäiviä.

PK-jälki:
-JK2 / No ei sitten lähelläkään.. buu!

PK-viesti:
-Treeniä, treeniä! Ja treeniporukan löytäminen ois aika pop! / Saatiin treenattua ja löydettiin kiva treeniporukka Keravalta!

Näyttelyt:
-2x puuttuvat SERT:it ja MVA-titteli olisi aika jepa! Jos ei vielä tämän vuoden aikana niin viimeistään vuonna 2020 :P / No mutta! Done!

Siinäpä ne, vaatimattomasti :D Lisäksi olisi kiva käydä ehkä vepen alkeiskurssi joko tänä, tai sitä seuraavana kesänä ihan huvin vuoksi vaan (pikku pyrriäinen rakastaa vettä niin kovin) ja lampaillakin olisi mukava pyörähtää kerran jos toisenkin, jos sopiva paikka löytyisi. / Vepen alkeiskurssi done! Lampailla ei sen sijaan päästy käymään... :/ 

TAVOITTEET VUODELLE 2020

Agility:
-FI-AVA titteli ois aika jees, ja yhden SERT:in päässä. Ja josko sieltä hyppyradoiltakin saisi edes yhten SERT:in!
-Osallistuminen agilityn SM-kisoihin

Toko:
-VOI-luokan korkkaus
-Osallistuminen tokon SM-kisoihin

PK-jälki
-No nyt tänä kesänä jos saisi taiteiltua sen JK2:sen

PK-viesti
-No näin vaatimattomasti et josko pääsis kokeeseen ja VK1

Vepe:
-Olisi kiva saada jostain ryhmästä ryhmäpaikka ja päästä tekemään SOVE Kundin kanssa

Lammasjutut
-Jos edes kerran pääsisi lampaille.. mielummin useamman kerran..

Päätavoite toki olisi pysyä terveenä ja nauttia harrastamisesta ja elämästä koiran kanssa!

"Siellä on kaapissa pari coronaa...."

Yhä useammin ja useammin pyörii nykyään päivän mielessä aikana otsikossa siteerattu Sannin biisi. Ja syystäkin. Koronavirus jyllää maailmalla ja Suomessa pysäyttäen lähestulkoon kaiken.

Koiratreenit on keskeytetty. Agilityhallit ovat kiinni ja itsenäinen treenaaminen kielletty. Osa ihmisistä on lomautettuna ja yritykset ovat vaarassa mennä nurin. Itsekin vetelehdin päivät pitkät kotona, kun töitä ei yksinkertaisesti ole. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu se, jos työskentelee nollasopparilla ilman takuupalkkaa ja saa palkan tehtyjen tuntien mukaan. Onneksi parempi puolisko on viittä vaille valmis sairaanhoitaja, joka painaa tälläkin hetkellä niska limassa töitä, jotta ihmisten terveys ja meidän henkilökohtainen taloustilanne olisi taattu.

Itseäni ei henkilökohtaisesti harmita koirahallien sulkeutuminen ja harrastustauko. Olin muutenkin ajatellut käydä yhdet kisat Kundin kanssa (halli-SM/EO-karsinta) ja sitten jäädä tauolle. Tauko alkoikin viikkoa odotettua aiemmin ja yhdet kisat jäivät välistä, mikä ei siis välttämättä ole olleenkaan huono asia. Viime aikoina kisaaminen on tuntunut tahmealta, radat vaikeilta enkä ole oikein saanut kunnon otetta treenaamisestakaan.

Nyt me nautitaan metsässä ja pellolla lenkkeilystä. Käydään hiekkakuopalla ottamassa ylämäkispurtteja. Tehdään pitkiä ravilenkkejä pyörän vieressä ja vahvistetaan peruskuntoa (koiran siis xD) ja jos ihan hurjaksi heittäydyn niin saatanpa itsekin joku päivä kirmata koira vetovyössä. Jäjestetään metsässä. Omalla pihalla pystyy myös tokoilemaan, ja sitä tehdään täysin ohjaajan oman motivaation mukaan. Sisällä kotona jumppaillaan, venytellään ja huolletaan (molempien) kroppia erityisen huolellisesti. Tehdään takapihalla juoksaripuomin targettia ja vahvistetaan kriteeriä. Sitten kun mies saa askarreltua pari hyppyä pihalle (ja piha vähän kuivuu), niin alan opettamaan Kundille kokoamisvihjettä/tiukkia käännöksiä.

Ainut harmitus tässä toki on se, että pennut eivät pääse tekemään minkäänlaista hallitreeniä pitkään aikaan, eivätkä pääse enää totuttelemaan kisahälinään ollessaan ihan pieniä. Onneksi ne molemmat ehtivät olla jo monissa kisoissa ja hallitreeneissä minulla mukana. Jos hurjaksi heittäydytään, niin saatetaan myös joku päivä käydä pentujen kanssa kaupan pihassa katsomassa ihmisiä ja naksuttelemassa niistä luopumista. Päivä kerrallaan eteenpäin. <3

Muutto maalle

Blogin päivitystahti laajaa kovasti, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että kirjoitusintoa alkaisi taas piisaamaan.



















Pian sen jälkeen, kun meidän koiralauma kasvoi viiteen koiraan, tehtiin kihlattuni kanssa kaupat omakotitalosta. Oltiin jo pitkään etsitty ja katseltu meille sopivaa taloa riittävän maalta, mutta tuntui, että sopivaa ei meinannut millään löytyä. Onneksi yksi talo kuitenkin löytyi, joka täytti kaikki kriteetit:

-maalla
-lenkkimaastot vieressä
-järkevä ja edukas lämmitysmuoto
-yksikerroksinen
-sauna
-kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä
-ei välitöntä remonttitarvetta
-riittävästi huoneita
-tasainen ja iso piha
-autotalli

Meidän ostama talo on siis vuonna 2007 rakennettu, ja siinä ei ole mitään remonttihuolia moneen vuoteen. Kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä löytyy, ja siitä vierestä sauna (molemmat best!)

Talo sijaitsee peltojen keskellä, ja meidän kotitien toiselta puolelta pääsee suoraan metsään. Koiria ei siis edes tarvitse kotoa lähtiessään välttämättä kiinnittää hihnaan, sen kun lähtee vaan lompsimaan. Ja täällä ei tosiaankaan liiku muita, korkeintaan riista- ja muita metsäneläimiä. :D

Piha on iso ja tasainen. Kunhan kevät koittaa ja maat sulaa kunnolla, piha olisi tarkoitus aidata kokonaan ja portit olisi tarkoitus asentaa kahteen kohtaan talon molemmille puolille. Lisäksi takapihaa olisi tarkoitus karsia, kaikki turhat puut ja puskat lähtee veks, koska minun olisi tarkoitus jossain vaiheessa saada ostettua sinne (tottakai) puomi ja muutama hyppyeste (vähintään). Kepit olenkin ostanut jo ja ne odottaa varastossa kuivempia kelejä.

(Kuva talon myynti-ilmoituksesta)











Lämmitysmuoto ja järkevä ja edullinen: maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys. Lisäksi kuten kuvasta näkyy, talo on yksikerroksinen. Talon kyljestä löytyy lämmin autotalli ja lisäksi autokatos.

(Kuva talon myynti-ilmoituksesta)











Makuuhuoneita on 4 kpl. Yksi on meidän omana makkarina, toinen on ns. "työhuoneena"/tietokonehuoneena, kolmas vierashuoneena ja neljäs koirien jumppa/treenihuoneena. Sain idean koirien jumppahuoneen rakentamisesta, kun näin instassa jollain/joillain samantyylisen huoneen ja tiesin heti, että haluan sellaisen myös omaan kotiin. :D

Jumppahuoneen takaseinälle (matottomaan kohtaan) olisi tarkoitus hommata jossain vaiheessa koirien juoksumatto. Tykkään tosi paljon miettiä tarkkaan koirien liikuntaa ja liikutusta, ja kun meillä koirien liikunta (heidan niin itse päättäessään) on suurimmaksi osaksi laukalla, haluaisin lisätä liikuntaan paljon pitkiä ravilenkkejä. Osan lenkeistä (varsinkin kesäaikaan) pystyy toteuttamaan pyörän vieressä (täällä on kymmeniä kilometrejä pehmeitä hiekkateitä), mutta varsinkin talven pimeinä ja liukkaina hetkinä koirien juoksumatto olisi oiva apu koirien peruskunnon ylläpitämiseen.

Ollaan asuttu täällä nyt noin kuukausi, ja pois en vaihtaisi. <3

Louhikorun Purripoika ja Räjähdysvaaran Pomminvarma

Niin on taas aika vierähtänyt. Viimeksi kirjoittaessani Kundin ja Geten pennut olivat vasta kolmiviikkoisia, ja odotin, että pääsen näkemään ne ensimmäistä kertaa.

Nyt pennut ovat iältään 4,5kk.

Kuten arvata saattaa, tästä yhdistelmästä jäi pentu minulle. Pohdin pitkään, mikä pentu olisi sopivin ja päädyin lopulta merleen urospentuun. Pentu on viralliselta nimeltään Louhikorun Purripoika ja kutsumanimeltään Kriisi. Eräänä sateisena lauantaina kävimme sitten hakemassa Vantaalta tuon pienen, maailman söpöimmän nyytin. Olo oli maailman onnellisin. <3

Tuosta illasta alkoi meidän yhteinen matka. Olemme totutelleet elämään, ihmisiin, koiriin, eläintarvikeliikkeisiin, kauppoihin ja kauppakeskuksiin. Vielä olisi tavoitteena päästä matkustamaan ainakin junalla ja toivottavasti myös bussilla. Oli tilanne mikä hyvänsä, Kriisi ottaa kaiken vastaan suu humyssä ja häntä heiluen. Sitä ei voi katsoa hymyilemättä itse. Se on vaan kertakaikkisesti maailman söpöin.

Pari viikkoa Kriisin tulosta järkytimme lähipiiriämme hieman lisää, kun meidän talouteemme tuli toinen pentu, joka on kokonaislaskennallisesti meidän lauman viides koira. Tämä pentu on maailman kaunein pieni aussielapsi, joka tuli Jonin ikiomaksi harrastuskoiraksi (tosin Jonin aikeena on agility, minä saan tehdä halutessani tokoa ja pk-lajeja). Aussietytsy on nimeltään Räjähdysvaaran Pomminvarma eli kutsumanimeltään Wendy. Emme olleet suunnitelleet kahden pennun ottamista taloon yhtä aikaa, mutta  tämä aussieyhdistelmä oli niin vastustamaton, että tilanne vei mennessään =D

Wendy ja Kriisi ovat keskenään aivan parhaat kaverukset. Sisällä ja ulkona riittää vilinää, kun tämä kauhukaksikko pistää tuulemaan. Toisaalta on tosi kiva, että pennuilla on seuraa toisistaan, mutta täytyy muistaa pitää tarkasti huoli siitä, että pennut saavat riittävästi kahdenkeskeistä aikaa myös oman omistajansa kanssa, jotta ne eivät pääsee "leimautumaan" liikaa toisiinsa.

Meillä on siis tällä hetkellä viiden koiran lauma, jonka kanssa opetellaan elämään. Onneksi sentään rivitaloasuminen taajamassa on vaihtunut omakotitaloon maalla, isoon pihaan ja vierestä lähteviin lenkkimaastoihin. Niistä lisää myöhemmin :) 

Kundin ja Geten pennut

Kundin ja Geten pennut ovat syntyneet, ja itse asiassa päivälleen tänään ne täyttävät jo 3 viikkoa. Synnytys oli sujunut hyvin, ja muutamassa tunnissa Gete oli synnyttänyt kaksi tyttöä ja viisi poikaa. Aivan ihana katras. <3

Muutama uros on vailla vielä omaa kotia, joten jos oma pyrrinpentu kiinnostelee niin kasvattajaan yhteyttä:

http://louhikorun.blogspot.com/

Jos harrastaminen kiinnostaa, niin näistä pennuista on varmasti moneen lajiin kaveriksi. Agility, toko,  rally-toko, pk-lajit, vepe.. You name it!

Pentublogi (missä myös kuvia):

https://kundigete.blogspot.com/

Vielä viikko, niin sitten pääsen näkemään pikkuiset pallerot livenä! En malttaisi millään odottaa! <3

Kesä oli ja meni - kesän ja syksyn kuulumiset!

Ihana kesä takana. <3

Minulla oli viiden viikon kesäloma, joka alkoi heinäkuun toisella viikolla. Sain täydellisen irtioton työasioista. Kotona Lahdessa en ehtinyt paljoakaan aikaa kuluttaa, mutta se ei haitannut yhtään, koska Joni oli koko kesän töissä ilman lomaa, niin kotona yksin en olisi varmaan mitään järkevää tehnytkään. :D

Lomani aloitin reissulla vanhempieni luokse Rautalammille. Mukaan lähti Kundi ja Aira. Danny-belgi jäi Jonin kanssa Lahteen. Kundin ja  Airan kanssa nautittiin maaseudun rauhasta, pitkistä lenkeistä, uimisesta, ison pihan eduista (hepulia) ja erilaisista pihajumpista. Punkkeja tuli nypittyä koirien turkeista parikymmentä kappaletta per päivä ja omallakin iholla niitä juoksenteli ihan kiitettävästi. Yäk!

Toisella lomaviikollani suuntasin matkani Pohjanmaalle, Kalajoelle, jossa ystäväni vietti kesäänsä. Mukaani lähti pelkästään Kundi. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kalajoella, ja täytyy sanoa, että ainakin tämän minun viikon kokemuksen perusteella teki kyllä vaikutuksen. Tasaista kangasmetsää jossa voi vaan kävellä ja kävellä, monen tunnin lenkkejä näkemättä ristin sieluakaan. Lisäksi tottakai hiekkasärkät, jossa käytiin lenkkeilemässä ja ihastelemassa maisemia. Ystäväni tiesi myös vähän syrjemmässä olevan rannan, jossa ei ollut koirakieltoa ja voi miten mahtavaa olikaan käydä siellä lenkillä ja uittamassa koiria (ystävälläni on myös oma koira)! Ihana reissu, jonka pääsen toivottavasti toteuttamaan ensi kesänä myös uudelleen.



Kolmas lomaviikko (tai osa siitä) vietettiin Jonin ja koirien kanssa mökillä Jämsän Kuorevedellä. Jonilla oli muutama vapaapäivä peräkkäin ja oli ihana nauttia myös yhdessä pienestä irtiotosta. Meidän mökkiviikon ajaksi sattui ihanat, lämpimät ja aurinkoiset päivät. Nautittiin mökin rauhasta, sammalmetsässä lenkkeilystä, jälki-ja viestitreeneistä ja ihan päivän kuumimpina hetkinä myös uimisesta. Lisäksi uitettiin Dannyä ja Kundia monta kertaa soutuveneen perässä (Aira ei suostunut tulemaan lähellekään rantaa...)



Kaksi viimeistä lomaviikkoani upposi meidän (toivottavasti perinteeksi muodostuvalla) B.A.S.E (Berger Agility Summer Event)- reissulla. B.A.S.E järjestettiin tänä vuonna Tsekeissä, jonne matkattiin Jonin, Kundin ja turistikoira-Airan kanssa jälleen kerran (myös viime vuonna) autolla. Joni oli tehnyt tunteja vapaita varten sisään ja otti lisäksi muutaman palkattoman vapaan, jotta saatiin reissu toteutettua. Ajettiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan läpi Tsekkeihin. Kisat olivat lauantaina ja sunnuntaina. Tuloksilla ei valitettavasti juhlittu (kaikki radat taisi olla HYL), mutta onneksi se ei haitannut mitään, koska tulokset ei noissa geimeissä ole se pääasia. Oli ihanaa nähdä erinäköisiä, eri kokoisia ja erilaisilla temperamenteillä varustettuja pyreneläisiä porhaltamassa pitkin ratoja. Paluumatkalla kävimme Kundin isän Bregon omistajan Olgan (ja puolisonsa Romanin) luona Puolassa yhden yön verran. Oli mukava istua iltaa yhdessä ja käydä pyrtsilenkillä seuraavana aamuna ennen meidän paluumatkalle lähtöä.

Tsekin reissusta paluun jälkeen oli edessä paluu takaisin arkeen töiden puolesta. Kundille oli buukattu eräälle viikonlopulle Suomeen kaksi näyttelyä (la Kouvola, su Heinola). Molemmista näyttelyistä pärähti ERI:t, Kundi oli kilpailuluokan 1., PU1 ja ROP, sai SERT:it ja sunnuntaina valioitui FI MVA:ksi Heinolasta Markku Kipinän tuomaroimana. Mahtava päivä ja ihanan lämpimät kelit sattuivat vielä noille elokuun (ulko)näyttelypäiville.

Näyttelyiden ja MVA-juhlintojen jälkeen olikin aika kääntää katseet agilityn vuoden 2019 SM-kilpailuihin, jotka järjestettiin tänä(kin) vuonna Vantaalla ja joihin Kundi (ja minä, ensimmäistä kertaa elämässäni) päästiin osallistumaan.



Osallistuttiin perjantain etkokisoihin (tavalliset kisat), lauantain yksilökarsintaradalle ja sunnuntain joukkuekarsintaradalle. Perjantain radat meni ihan plörinäksi, en muista niistä melkein mitään kun jännitin niin paljon. Lauantain yksilökarsintarata menikin sitten tosi hyvin! Olin saanut itseni koottua, ja me lähdettiin Kundin kanssa hyvillä mielin tositoimiin. Kaikki meni just eikä melkein suunnitelmien mukaan toiseksi viimeiselle esteelle asti, josta tulikin sitten minun oman tyhmyyden takia 5 virhepistettä. En jaksanut/ehtinyt enää juosta suunnittemaani ohjausta siihen kohtaan, ja olin työntänyt omalla liikkeellä koiran jo liian pitkälle esteen ohi (jos olisin ollut fiksu niin olisin tehnyt siihen kohtaan takanaleikkauksen..) Jälkikäteen on turha jossitella, meno tuntui tosi hyvältä ja olin niin ylpeä Kundista (ja itsestäni), että radan jälkeen taisin pikku itkutkin tirauttaa. <3

Yksilökarsintarata: https://youtu.be/SHScSWPSUGY

Sunnuntain joukkuekarsintarata ei mennyt ihan niin hyvin, koska sieltä tulla tupsahti hylly. Jo ihan aluksi Kundi pääsi varastamaan lähdöstä ja jouduin tekemään kaikki suunnittelemani alun ohjaukset takaaohjauksina (sopii meille äärettömän huonosti) ja tilanteita seivaillen päästiin radan puoleenväliin, missä Kundi minun huolimattoman huiskauksen seurauksena livahti putkeen suoritettavana olevan hypyn sijaan. Hyvällä fiiliksellä rata loppuun <3 Toinen joukkuekaveri sai 15vp ja toinen myös hyllyn, joten eikun ensi vuotta odottamaan vaan.

SM-kisojen jälkeen ollaan pidetty Kundin kanssa vähän aksataukoa. Nyt vihdoin olisi aika taas palailla radoille, ihan malttamattomana jo odotan! Aksatauon aikana ollaan lenkkeilty ja jumppailtu, vähän tokoiltu ja yllätyksekseni olen innostunut Kundin kanssa jäljestämisestä uudelleen! Viime viikolla käytiin kolme kertaa metsässä jäljellä ja joka ikinen kerta meni tosi hyvin ja suoritetut harjoitukset ovat nostattaneet sekä minun, että koiran itseluottamusta valtavasti. Ensimmäinen jälki, minkä tein puoleentoista vuoteen Kundin kanssa, oli pilkkopimeällä ajettu jälki. Näin kävi ihan vahingossa, ei osattu ennakoida pimeän tuloa (syksy...) Joni oli lähdössä ajamaan Kundin kanssa jälkeä, kuten yleensä ja minä huutelin perästä neuvoja. Yhtäkkiä minulle vain tuli sellainen fiilis, että mitä minä niitä neuvoja huutelemaan yhtään tämän enempään, sen kun otan liinan käteen ja teen itse juuri niinkuin huvittaa. Ja niin tein, ja oli ihan sairaan mukavaa! Pimeässä toteutettu jälki oli siinä hyvä, että jouduin aivan 100%:sesti luottamaan Kundiin, se vein minua pitkin metsää ja ilmaisi kepin toisensa jälkeen häntä heiluen. Parhautta!



Viestiä ei tänä kesänä ja syksynä päästy suunnitelmista huolimatta tekemään loppujen lopuksi muutamia kertoja lukuunottamatta melkein ollenkaan, joten kokeet saa tämän vuoden osalta unohtaa. Onneksi koira on vielä nuori ja uusia kesiä ja syksyjä tulee vielä!