Ollaan tässä viimeisen kuukauden aikana keskitytty Kundin kanssa lähinnä tottikseen. Agilityn osalta ei olla tehty yhtään mitään muuta, kun käyty kaksissa eri mölleissä juoksemassa muutamat ralliradat. Tottis on ollut harjoituksen kohteena siksi, että menin ilmoittamaan Kundin BH-kokeeseen (eli palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen) Suonenjoelle. Ollaan kuukauden sisään harjoiteltu tiiviisti paikallaoloa häiriön alaisena, seuraamista hihnassa & ilman hihnaa, henkilöryhmän läpi seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä istumista ja liikkeestä maahanmenoa. Eli kaikkia BH-kokeen liikkeitä. Henkilöryhmätreeniä oli välillä vähän vaikea järjestää, mutta onneksi pääsin muutamiin seuran tottistreeneihin tekemään hlöryhmätreeniä ja myös mukavasti agilityryhmäläiset toimivat (Dannyn) aksatreenien päätteeksi henkilöryhmänä että sain harjoitella Kundin kanssa. Viime hetken paniikki meinasi tulla luoksetulon kanssa. Kundi tulee hyvin luoksetulossa suoraan eteen, mutta olen vasta viime aikoina ryhtynyt opettamaan Kundia, että se siirtyy sivulle minun takaani kiertäen. Muutamissa viimeisissä treeneissä se sitten ensin keksi, että kun sanon käskyn "takaa", se vain tiivistää eteentulon asentoa :D ja ihan viimeisissä kenraalitreeneissä se oli sitten keksinyt että tulee luoksetulossa suoraan takaa sivulle, eli eteen ei tarvitse pysähtyä ollenkaan :D Oli siis sen osalta jännittynyt fiilis, että mitä se siellä kokeessa tulee keksimään.
Varsinainen koepäivä eli 1.10. valkeni harmaana ja (tihku)sateisena. Olin käskenyt Jonin jäämään kotiin ja ottanut mukaan kuvaajaksi Kiian. Lähdettiin siis Kiian ja koirien kanssa suuntaamaan Suonenjoelle heti aamutuimaan. Oltiin varmaan ensimmäisiä paikalla ja ehdin hyvin käyttää Kundia kävelyllä. Kenttähän sille on tuttu joten sen puoleen no problem. Leikitin ja riehutin sitä kentän sivussa ja tein ihan pieniä seuraamispätkiä ja sivulletuloja ja palkkasin villisti. (Okei tein muutaman paniikkitreenin luoksetuloonkin mutta vitukshan ne meni xD). Kundi meni ensimmäisenä siruntarkastukseen ja arvoin samalla itselleni suoritusnumeron 1. Hehe ihan kiva sillei etten oo eläissäni suorittanut yhdenkään koiran kanssa BH-koetta, enkä myöskään oo koskaan ollut katsomassa yhtään BH-koetta..... :D Onneksi olin kuitenkin lukenut säännöt huolellisesti ja kaaviot olin myös kävellyt läpi ilman koiraa, joten luotin, että pärjäisin ihan hyvin. Kundille pariksi sattui arpaonnella valkoinenpaimenkoira. Nuori, epävarma uros.. Ou shit, mun jännityskäyrät nousi heti taivaisiin asti.. Lähdettiin suorittamaan. Ensin ilmoittautuminen. Tämä toinen uros tuijotti koko ajan Kundia omistajansa takaa uhkaavasti, haukkui ja piipitti ja yritti kiskoa. Sen omistaja laittoi koiransa paikallaoloon ja lähdin Kundin kanssa tekemään hihnassa seuraamista. Hyvin jäyhästi lähti liikkeelle jännitykseni vuoksi ja myös sen vuoksi, että hihnassa seuruuta ollaan harjoiteltu kaikista vähiten ja ensimmäisenä olevan suoritusvuoroni vuoksi en ollut ehtinyt kunnolla viritellä koiraa. Meni ihan ok, yhden lisäkäskyn jouduin antamaan (tuomarin sanoin juuri oikeassa kohtaa, koska koira skarppasi siitä hyvin.) Henkilöryhmässä ollessani seuruuttamassa koiraa kuulin, kuinka valkoinenpaimenkoira haukkui taukoamatta paikallaolossa. Tuomari kirjoitti juuri Kundin arvostelua ja silittelin Kundia kun odottelin, että seuraava liike alkoi. Huomasin samaan aikaan, että valkoinenpaimenkoira lähti karkaamaan paikallaolosta. Onneksi oltiin toisella puolella kenttää henkilöryhmän takana. Omistaja kytki koiransa ja se rentoutti minut totaalisesti. Olin tosi helpottunut ja se varmaan tarttui Kundiinkin, kun loppu tuntui menevän tosi hyvin. Henkilöryhmä ilman hihnaa meni tosi sujuvasti (harjoitukset tuottaneet tulosta!), ilman hihnaa seuraaminen myös ok (parempi kun hihnan kanssa, ylläri). Jouduin taas antamaan samassa hiton paikassa lisäkäskyn, mikälie haju siellä ollut mikä vähän siinä kohti laittoin Kundin ajatuksia sekaisin.. Liikkeestä istuminen oli hieno, liikkeestä maahanmeno hieno, ja viimeisenä murheenkryyni eli se luoksetulo... Tättärää! Oli yllättävän hyvä myös! Kundi tuli reippaasti laukalla suoraan eteen (hieman väljä) ja ensimmäisellä käskyllä kiersi takaa sivulle (hieman väljästi myös minun makuun, mutta ei voi syyttää kuin harjoituksen puutetta, tosi tyytyväinen siis oon!). Sitten vuorossa oli enää paikallaolo. Vein Kundin paikalle seuruuttamalla, laitoin sen maahan, meni ekalla käskyllä sikahienosti ja nopeasti maahan ja jätin paikallaoloon. Kun valkoisenpaimenkoiran omistaja lähti tekemään hihnassa seuraamista, tuhersin samalla itkua.. Mietin, että jos päästää koiransa kohta irti seuraamista varten, se ampuu suoraan Kundin luo. Seuruussa se valkkari tuijotteli Kundia ja olisi varmasti mennyt Kundin luo ilman hihnaa. Oli siis toinen koira sille valkkarille liian suuri häiriö. Henkilöryhmän tehtyään valkkarin omistaja onneksi sanoi, että keskeyttää kokeen siihen. Huh.. Meille tuli sitten lyhyt paikallaolo. Menin takaisin Kundin viereen ja mitähittoo se nousi ekalla käskyllä niin terhakkaasti viereen, että huhhuh ! :D Palautteet kuuntelemaan ja A-osio, eli tottelevaisuusosio hyväksytty ! Wipii! Enää oli jäljellä kaupunkiosio.
Kaupunkiosiossa testattiin koiran suhtautumista esim. ihmisiin, pyörään, autoon, toiseen koiraan yms.. Ihan perussettiä siis kaupungissa asuvalle koiralle. Kaikki meni Kundin kanssa hyvin ja kaupunkiosio oli hyväksytty myös! Näin ollen saanen esitellä: BH Kivasti Pojat On Poikii:
En ollut etukäteen kertonut monellekaan ihmiselle, että aion osallistua BH-kokeeseen, koska jännitys oli niin suuri. Keväällähän me jo Kundin kanssa käytiin BH-kurssi ja silloin kurssin pitäjä sanoi, että kannattaa vaan mahdollisimman pian käydä siellä kokeessa kun asiat on vielä mielessä. Nyt sitten vihdoin uskaltauduttiin ja eihän se mitään ydinfysiikkaa ollut. Kokeessa oli 4 koirakkoa, joista 2 (minä+Kundi ja seuramme KPSH:n toinen koirakko) läpäisi kokeen. 2 muun suoritusta ei hyväksytty.
Kokeen jälkeen päätimme vielä Kiian ja koirien (Kundi, lyhcol Nuka ja auskel Jäynä) lähteä käymään "vähän juoksuttamassa koiria pururadalla". Sehän päättyi sitten siihen, että parin tunnin hortoilun jälkeen löysimme itsemme läheltä Suonenjoen keskustaa.. Piti siinä sitten kaverin miesystäväkin hätyytellä apuun, jotta pääsimme takaisin (kaukana olevan) auton luo.. Noloa :D
Laitan vielä loppuun muokatun ja lyhennetyn videon meidän kokeesta. Harmillisesti minun puhelimesta loppui tila ja Kiian puhelimesta akku, ja kolmannen kuvaajan video oli aika kaukaa kuvattu ja huonolaatuinen, niin lopputuloksena on vain muutamia videonpätkiä... Laitoin ne kaikki samaan videoon klipiksi, ehkä siitä kuitenkin vähän näkee. :)
https://youtu.be/HHyo4xrOJ1s
Huikeesti onnea!! Mä niin osaan samaistua jännitykseen ja tuijottelevan koiran aiheuttamaan ahdistukseen.
VastaaPoistaKiitos paljon :) sillon ajattelin siellä että tulkoon kuka muu vaan pariksi, mutta onnettaret eivät olleet myötä :| onneksi kuitenkin kaikki loppujen lopuksi meni hyvin eikä mitään sattunut !
VastaaPoista