Vihdoin se koitti, pitkään ja hartaasti odotettu heinäkuun loppu, eli minun huima 6 päivän lomani (+muutama päivä omaalomaa) ja Jonin vapaat.
Tiedossa meillä oli koko kesän huipentuma, eli reissu B.A.S.E:een (Berger Agility Sommar Event). B.A.S.E. on pyreneittenpaimenkoirien oma agilitykilpailu (tai itseasiassa kilpailut, koska kisapäivinä oli lauantai 4.8. ja sunnuntai 5.8.) Kilpailut ovat epäviralliset, tai ainakaan kukaan ei meiltä kilpailukirjoja kysellyt missään vaiheessa eikä nollista merkintöjä saatu. Tänä vuonna eli vuonna 2018 kilpailut järjestettiin (jos oikein käsitin) toista kertaa ikinä. Tänä vuonna kisat järjestettiin Hollannissa, Astenissa.
Pahoittelen jo etukäteen, että tästä postauksesta voi tulla pitkä. Tämä on samalla reissutarina, joka jää muistiin myös itseäni varten. Talven kylminä ja pitkinä pimeinä iltoina voin sitten aina palata lukemaan tätä kirjoitusta kesän helteisestä, huippuonnistuneesta reissusta.
Olin varannut B.A.S.E:n majoituksen jo tammikuussa,. En muista miksi en alunperin varannut majoitusta kisapaikan lähellä olevalta camping-alueelta. Varasin majoituksen nimittäin Airbnb-sovelluksen kautta. Se osoittautui täydellisen hyväksi vaihtoehdoksi ja ratkaisuksi, mutta tästä lisää myöhemmin.
Reissuun lähdimme 30.7. maanantaina. Olimme päättäneet toteuttaa reissun autolla ajaen seuraavaa reittiä: Turku-laivalla Ruotsiin-Tanska-Saksa-Hollanti. Joni oli vielä töissä aamuvuorossa, ja minä vapaalla ollessani hoitelin vielä muutamia viimeisiä hoidettavia asioita ennen reissua. Hain Jonin töistä iltapäivällä (auto oli pakattu jo aamulla valmiiksi) ja lähdimme ajelemaan kohti Turkua. Mukana siis Kundi, ja Jonin seropikoira (Kundin paras ystävä) Aira, joka lähti mukaan reissuun turistiksi. Saavuimme Turkuun jo hyvissä ajoin. Emme kumpikaan Jonin kanssa olleet aiemmin matkustaneet laivalla auton tai koirien kanssa, joten siinä suhteessa olimme hieman noviiseja. Ehdimme käyttää koirat hyvin tarpeillaan ennen laivaan menoa ja annoimme myös jo laivaan pääsyä odotellessa niille iltaruuat, jotta isoa koirakassia ei tarvitsisi raahata erikseen hyttiin, vaan selviäisimme omien tavaroidemme raahaamisella.
Pääsimme sujuvasti laivaan, odotimme hetken käytävällä hyttien siivousta ja sitten pääsimme viemään tavarat. Hytissä oleskellessamme ihmettelin, että eikö laivan olisi pitänyt jo lähteä, kun kello oli jo 10 minuuttia yli lipussa olleen lähtöajan. Päätimme lähteä koirien kanssa kannelle katsomaan, onko laiva edes irtaantunut laiturista. Kun pääsimme kannelle, huomasimme, että laiva oli edennyt jo hyvän matkaa. :D Mitään tärinää, kolinaa, tai keinuntaa en ollut tuntenut, joten sen perusteella olin olettanut, että laiva ei ollut edes lähtenyt liikenteeseen. Vissiin hieman huonot kokemukset laivalta mulla. :D
Laivamatka meni hyvin, hengailtiin kannella ja Kundi teki pissit alustalle käskystä illalla ja aamulla (Aira sensijaan ei.......) Koirat odotteli hytissä nätisti meidän Tax Free-shoppailun ajan ja yö nukuttiin rauhassa. Hienot laivakoirot. <3
Tiistai-aamuna saavuimme ajoissa Tukholmaan ja pääsimme laivasta jouhevasti ulos. Ajoimme Tukholman ulkopuolelle mäkkärin pihaan, jossa käytimme koirat tarpeillaan ja annoimme niille aamuruuat. Kävimme itse syömässä myös mäkkärin "laadukkaan" aamupalan ;) Aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Etelä-Ruotsia, jossa tätini oli ystävällisesti luvannut majoittaa (ja ruokkia) meidät mennen tullen. Matkaa taitoimme hieman väsyneissä tunnelmissa. Pysähdyimme useasti matkalla, kävimme syömässä/kahvilla/tankkaamassa ja kävelytimme ja juoksutimme koiria tottakai. Matkalla hieman ennen Jönköpingiä löysimme ihanan ison ja kirkasvetisen Vättern-järven, jonka rannalla vietimme reilusti aikaa koiria uittaen.
Uinnin jälkeen ajoimme Jönköpingin kaupunkiin ja kävimme aasialaisessa buffetissa syömässä. Sen jälkeen matka jatkui jotakuinkin suoraan tätini asuinkuntaan Bjuviin, joka sijaitsee lähellä Ruotsin ja Tanskan välissä olevaa salmea. Saavuimme perille helteiseen Bjuviin hyvissä ajoin. Kävimme vielä juoksuttamassa koiria läheisellä pellolla ja uittamassa niitä lammessa. Sen jälkeen suihkun ja iltapalan jälkeen olimme molemmat Jonin kanssa valmiita nukkumaan.
Heräsimme keskiviikkoon ajoissa, olihan edessä kaikista pisin ajopäivämme, kun matkaa piti taittaa Tanskan läpi Saksan Hassendorfiin asti. Aamu lähti käyntiin hieman synkeänä (kelin ja olotilan, eli kolottavien ruumiinosiemme vuoksi), mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa iloksi ja auringoksi muuttui. :D Ajoimme Juutinrauman salmen yli isoa ja pitkää siltaa pitkin ja yhtäkkiä olimmekin Tanskan puolella. Tanskassa ajelimme aika pitkän aikaa, ennen kuin päätimme pitää kunnon tauon. Löysimme taas hyvän pysähdyspaikan, joka oli aivan meren rannalla ja jossa oli erittäin hyväpohjainen ranta, jossa ei ainakaan ollut koirakieltoja (ja kyllä muutkin siellä koiria uittivat). Koirat saivat taas uida ja temmeltää rauhassa pitkän makoilun jälkeen. Kylläpä ne nauttivat kovasti.
Tanskasta lähdimme jatkamaan kohti Saksaa. Tiesimme, että Saksassa tietyillä alueilla liikuttaessa autossa tulee olla ns. päästötarra, joka osoittaa, että auton päästöt ovat jonkun tietyn määrätyn rajan sisällä ja näin ollen sillä kyseisellä autolla saa ajaa näillä tietyillä alueilla. Melko pian Saksan rajan ylitettyämme aloimme etsimään, mistä saisimme tuon tarran. Autoliitosta meille oltiin sanottu, että tuon tarran saa Saksan puolelta kunhan vaan käy huoltoasemalta kysymässä. Se nyt ei ihan niin helppoa ollutkaan. Kävimme muistaakseni kolmella eri huoltoasemalla kysymässä, osassa puhuttiin huonoa englantia, tai ei osattu auttaa. Sitten kävimme myös autokorjaamolla kysymässä, ja sieltä meidät ohjattiin katsastuskonttorille, josta sitten pitkän odottelun jälkeen tarran saimme. Olimme jo Jonin kanssa monta kertaa luovuttamassa etsintää. Kun olimme löytäneet vihdoin ja viimein tarran lähdimme jatkamaan matkaa kohti Hampuria, jossa meidän oli tarkoitus vilkaista kaupunkia ja käydä syömässä. No, vähän oli remonttia siellä täällä ja ei matkanteko ollut ihan kauhean jouhevaa ja nälkäkiukkukin meinasi iskeä. Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen pääsimme Hampuriin, saimme auton parkkiin, vilkaisimme vähän ympärillemme ja lähdimme syömään lähimpään ruokapaikkaan minkä löysimme.
Lähdimme jatkamaa matkaa aika pian, koska halusimme toki majapaikkaamme ja nukkumaan ajoissa. Tämän yön majapaikkamme olin jälleen kerran varannut Airbnb:n kautta, ja se ylitti kaikki odotukset. Se oli ihana, kodikas, tiptop siisti ja kauniisti sisustettu pihamökki, ja mökin omistaja Irmgard oli mukava rouva myös. Majoitus oli siis Saksan Bremenin lähellä maaseudulla, paikassa nimeltä Hassendorf. Saavuimme Hassendorfiin kohtuullisen hyvissä ajoin, ja perille päästyämme lähdimme heti juoksuttamaan koiria, aivan majoituksemme vierestä löytyi mahtavat pellot ja maastoreitit koirien ulkoilutukseen. Kunnon ulkoilun jälkeen kannoimme tavarat sisälle, ja rupesimme valmistautumaan yöpuulle.
Nukuimme yön hyvin, ja torstaiaamuna nukuimmekin vähän pidempään kun tiesimme, että torstain matkustusaika on lyhyt. Jopa niin lyhyt, että suunnittelimme päivälle yhden ylimääräisen mutkan, kun halusin käydä Kölnissä katsomassa tuomiokirkkoa. Ajoimme siis tostaina Hassendorfista erittäin helteiseen Kölniin ja pitkän etsimisen jälkeen löysimme parkkihallista paikan. Alunperin olimme sunnitelleet, että koirat saisivat odottaa autossa tuulettimien kanssa meidän kierrellessä kaupunkia, mutta parkkihalli olikin niin tukalan kuuma, että totesimme mielummin ottavamme koirat mukaan. En tiedä oliko se yhtään parempi päätös, sillä Köln oli oikeasti TODELLA kuuma. Voisin veikata vähintään +35 astetta. Kaupungista nauttiminen jäi vähäiselle, kun koko ajan piti pysyä liikkeessä, jotta koirien tassut eivät pala. Lisäksi stressasimme koko ajan koirien olotilaa, koska pelkäsimme niiden saavan lämpöhalvauksen kuumassa auringonpaisteessa. Pakollisen turistikierroksen jälkeen koirat vaikuttivat niin kuumentuneilta, että nostimme ne Jonin kanssa suihkulähteeseen viilentymään. Kyllä hätä keinot keksii...
Perjantaina heräsimme virkeinä. Perjantai oli meidän reissumme yksi ylimääräinen päivä. Ajattelimme aloittaa perjantain koiria uittamalla, mutta sopivaa paikkaa oli yllättävän vaikea löytää. Noin tunnin etsimisen jälkeen kuitenkin löysimme sopivan lammen, ja saimme koirat uitettua ja lenkitettyä. Veimme koirat jälleen odottamaan majapaikkaamme, ja lähdimme päivän helteisimmäksi ajaksi Jonin kanssa läheiseen Eindhovenin kaupunkiin ostoksille. Siellä päivä meni mukavasti ja kun palasimme takaisin Somereniin, lähdimme vielä käymään De Groote Peel - kansallispuistossa joka oli lähellä majoitustamme ja seuraavan päivän kisapaikkaa. Puistossa oli todella ihana kävellä auringonlaskun aikaan, ja saimme olla myös rauhassa, koska meidän lisäksi törmäsimme vain yhteen toiseen pariskuntaan. Puistossa oli valittavana eripituisia lenkkejä, ja me valitsimme 3km:n mittaisen lenkin. Lenkki oli miellyttävä kulkea ja saimme hyviä kuvia taltioitua kameraan ja puhelimiin muistoksi.
Kun olimme palaamassa puistosta illan hämärtyessä kohti majapaikkaamme, laitoin puhelimeen hetkeksi netin päälle ja huomasin, että Kati (suomalaista pyrtsiporukkaa, minulle ennalta tuntematon) oli laittanut fb:n kautta viestiä. Kati kysyi, haluaisimmeko Jonin kanssa liittyä heidän seuraansa, kun olivat muiden suomalaisten osallistujien (+ yksi puoliso) kanssa lähellä kisapaikkaa olevassa ruokapaikassa drinkeillä. Emmin hetken, ja mietin pitäisikö välissä käydä vaihtamassa vaatteet, mutta sitten Katia varoitettuani sanoin, että tulemme koiranulkoilutusvaatteissa ja ehkä hieman hikisinäkin. Ei kuulema haittaisi :D
Istuimme siinä mukavasti iltaa ja tutustuimme samalla, koska en tuntenut ketään B.A.S.E:een osallistuvia suomalaisia etukäteen. Samalla saimme kuulla, että kisapaikan yhteydessä olevat majoitustilat on huonot, jotain lisämaksuja/yllätyskuluja oli tullut (en muista tarkemmin) ja mökit olivat kuulema todella kuumat, kuin saunat. Siinä vaiheessa en voinut kuin olla onnellinen meidän 50e/2hlö/yö sis. koirat Airbnb-majoituksestamme, jossa oli sitäpaitsi viileää ja iso tuuletin sisällä.
Yksien viinilasillisten jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan, sillä lauantaiaamuna tiedossa olisi aikainen herätys. Yö nukutti hyvin kiireisen touhupäivän jälkeen, ja lauantaiaamuna herätyksen soidessa olo tuntui levänneeltä. Melkein heti heräämisen jälkeen minua alkoi jännittämään kovasti, kuten aina ennen kisoja. Oksennus kurkussa hoputin Jonia aamutoimissa ja lähdimme ajamaan kohti kisapaikkaa jännityksen vallassa. Kävin ensimmäiseksi ilmoittautumassa, ja sain numerolapun itselleni. Sama numero tulisi olemaan käytössä lauantaina ja sunnuntaina. Ilmoittautumisen jälkeen lähdimme Jonin ja koirien kanssa pienelle aamukävelylle, ja sen jälkeen suuntasin jo halliin katselemaan, millainen rata sinne oli rakentumassa. Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, ja lähdin jännittyneenä siihen tutustumaan. Tunnelma kisoissa oli rento, ja tiukkaa rataantutustumisaikaa ei oltu määritelty. :D Osa tutustui 5 minuuttia, ja osa 20 minuuttia. Tarpeen tullen joustettiin suuntaan ja toiseen. Lähdin ensimmäiselle hyppyradalle vähän liian jännittyneenä, enkä saanut koiraa riittävästi rentoutettua. Hyvin jäykästi saatiin rata suoritettua loppuun asti, 5vp saatiin toisiksi viimeiseltä esteeltä, jossa Kundi tuli hypystä ohi huolimattoman ohjaukseni seurauksena. Ensimmäisen radan jälkeen saimmekin odotella pitkään, sillä seuraava rata oli tiedossa vasta lounaan jälkeen. Lounastauko oli keskipäivän aikaan ja se oli yhden tunnin mittainen. Ennen taukoa kuulutettiin, että kakkosten rataantutustuminen on lounastauon aikana, eli aikaa oli reilusti (tunti) tutustua rataan. Rataantutustumisessa minulle tuli jo hyvät vibat, että tämä rata tulee sopimaan oikein hyvin minulle ja Kundille. Kun sitten pääsimme radalle, niin ihan oikein olin aavistanut. Lähdimme Kundin kanssa radalle suhteellisen rentoina. Hyvin meni ja nolla tuli! Yksi kohta meni aavistuksen pitkäksi, kun Kundi kaarsi hypyltä ja katseli samalla kohti reunalla kuvaavaa Jonia. Kundin nimeä muutaman kerran huudettua sain sen huomion palautettua itseeni, mutta huomasin, että huutoni oli hieman vaikuttanut Kundin vireeseen ja rata jatkui loppuun hieman hitaammissa merkeissä kun oli alkanut.
Linkki rataan: https://www.youtube.com/watch?v=5uBUERCprYQ
Päivän viimeinen rata oli kunnon sekasorto. Kukaan järjestelijöistä ei tiennyt mistään mitään ja kaikki tutustuivat rataan sikinsokin. Rata oli möllitasoinen hyppyrata ilman keppejä ja saatiin siitäkin nolla. Kundi tuntui hieman jähmeältä ja väsyneeltä vaikka tarkkaa työtä tekikin :)
Tuloksia oli päivän mittaan ilmaantunut taululle ja oltiin Kundin kanssa voitettu kaikki lauantaipäivän maksikakkosten radat! Palkintoja oli siis luvassa. Kun lauantain kaikki radat olivat ohi, niin pääsimme muiden sijoittuneiden joukossa noutamaan omat palkintomme Kundin kanssa edestä hurrausten saattelemana. Ja noilla voitoilla lunastimme myös paikan sunnuntain finaaliradalle.
Eikä se päivä siihen vielä suinkaan loppunut! Kävimme Jonin kanssa pikaisesti majapaikassamme suihkussa ja vaatteidenvaihdossa, ja sitten lähdimme takaisin kisapaikkana toimivalle maneesille, jossa tiedossa oli BBQ-ilta. Olimme aiemmin päivällä ostaneet Jonin kanssa sinne liput hieman viime tingassa. Kun saavuimme paikalle, siellä oli jo ilo ylimmillään. Ihmiset söivät, joivat, tanssivat ja lauloivat. Itse keskistyimme lähinnä syömiseen ja muiden iloittelun katselemiseen. Lähdimme BBQ-illasta ajoissa nukkumaan, sillä tiesimme, että seuraava päivä on sunnuntai ja kisojen jälkeen meidän olisi vielä määrä aloittaa paluumatka.
Sunnuntaina herätessäni minua ei jännittänyt enää laisinkaan. Lähdimme melkein hieman liian myöhässä kisapaikalle, mutta ehdin kuitenkin lämmitellä Kundia riittävästi ja pääsin siitä suoraan rataantutustumiseen. Ensimmäinen rata oli taas hyppäri, josta tuli hylkäys, koska samassa linjassa vierekkäin oli rengas ja kepit. Renkaalle olisi pitänyt mennä (oli lähempänä), mutta Kundi lähtikin hakemaan itsenäisesti kepeille. Toinen rata oli jälleen lounaan jälkeen ja tässä agiradalla oli jo heti alussa putki ansana ja sinnehän se Kundi suoraan pyyhälsi vaikka kuinka yritin estellä. :D Finaalirata oli melkein heti toisen aksaradan jälkeen, ja siinä oli myös konnankoukkuja mukana. Yhden suoran päässä oli mutkaputki, ja hypyt syötti suoraan putken vasempaan päähän, mikä oli väärä pää. Eli jos ei ehtinyt ohjaamaan riittävän ajoissa ja selkeästi, koira meni väärään päähän. Näin lukemattomia medikoiria, jotka teki tuon virheen ja olin melkein varma, että Kundi tulee menemään samaan lankaan ja niihän siinä kävi. Ei haitannut yhtään, tehtiin rata loppuun asti kannustuksien saattelemana. Kokonaisuudessaan voisin jopa sanoa, että kaikki sunnuntain kolme hylkyä tuntuivat ratoina paremmilta kuin lauantain voitot. Kundi oli paremmalla asenteella ja minusta tuntui rennommalta myös ja nautin enemmän.
Ratojen ollessa ohi myös sunnuntaipäivän osalta, aloimme pakkaamaan tavaroita autoon. Käytimme koirat vielä pienellä lenkillä, ja lähdimme katsomaan sunnuntain palkintojenjakoa ja kisojen loppuseremoniaa. Loppuseremonian yhteydessä kerrottiin, että vuoden 2019 B.A.S.E. tulee olemaan Tsekeissä! Puhuimme jo heti Jonin kanssa, että tästä B.A.S.E. reissusta voisi tehdä perinteen ja innostuimme molemmat ideasta, että lähtisimme myös ensi vuonna toteuttamaan reissua autolla, tällä kertaa Viron ja Baltian maiden läpi ajaen.
Kun kisat olivat lopeteltu myös seremonian osalta, lähdimme Jonin kanssa vielä iltaa myöten ajamaan kohti Saksan Hannoveria, josta olimme varanneet hotellin su-ma yöksi. Voin kertoa, että tuo matka oli koko reissumme surkein osuus. Kiva viikonloppu oli ohi, tiedossa oli vain enää matka kotiin ja paluu arkeen. Ei enää mitään kivaa odotettavaa tiedossa. No, onneksi tuo fiilis kesti vain sen sunnuntai-illan. Saavuimme Hannoveriin melko myöhään illalla, saimme mukavan pienen huoneen hotellista ja kävimme nukkumaan. Nukuimme hyvin, mutta aamulla herätessä tuntui taas joka paikkaa kolottavan sekä ihmisillä, ja luulen että myös koirilla. Veimme kävelyn kautta koirat autoon odottamaan, ja lähdimme vielä nauttimaan hotellin ihanasta ylellisyydestä, aamupalasta. <3 Aamupalan jälkeen suuntasimme olut- ja viiniostoksille kunnes lähdimme taittamaan pitkää matkaa Tanskan halki kohti Ruotsin Bjuvia. Matkalla pysähdyimme muutamaksi tunniksi Kööpenhaminaan ihastelemaan kaupunkia ja katselemaan nähtävyyksiä.
Paluumatkasta minulla ei ole sen kummempaa kerrottavaa, kaikki ajot sujuivat hyvin ja laivamatka meni rauhallisesti. Kotiin saavuimme keskiviikkona 8.8.
Kokonaisuudessaan reissu oli kyllä huippuonnistunut, melkein kaikki sujui suunnitelmiemme mukaan ja pysyimme hyvin aikataulussamme. Oli aivan ihana kokea B.A.S.E:n ainutlaatuinen tunnelma ja tavata muita pyrtsi-ihmisiä ja tutustua myös suomalaisiin pyrtsityyppeihin!
