Rally-toko on ollut meidän hupilajina, ja on ollutkin yllättävän hauskaa. Kisattiin viimeinen ALOHYV. pistein 97/100p Kotkassa 1.7. ja samalla saatiin RTK1. Noissa kisoissa -3p meni minun mokailusta, kun suoritin yhden kyltin täysin väärin ja jouduin sen uusimaan. Saatiin tuolla suorituksella tuomarin palkinto ja tuomari kehui erityisesti Kundin kaunista seuraamista. :)
Viime postauksessa mainitsin, että meinaan osallistua Artjärven Ärinöissä heinäkuun lopulla kaikkiin lajeihin (agility, rally ja toko). Lopputulema kuitenkin oli, että päätin jättää agilityn molemmilta päiviltä välistä kuuman kelin vuoksi ja sen vuoksi myös, että ehtisin talkoilemaan riittävästi. Ihan hyvä päätös oli. Tokomotivaation puutteen vuoksi tokokokeisiin ei luonnollisesti osallistuttu. Ainut laji missä käytiin kilpailemassa oli rally-toko, jossa kisaltiin ensimmäistä kertaa AVO-luokassa. Tulos oli AVOHYV. 88/100p. Pisteet lähti taas luonnollisesti minun mokailusta, hypyllä mm. lähdin juoksemaan liian aikaisin josta -10p jne.. Rata itsessään meni minun mielestä tosi hyvin, tehtiin Kundin kanssa niin täydellinen suoritus kun vain voitiin. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, missään lajissa lähdin radalle rentona ja ilman jännittämistä. Ja niin lähti koirakin- rentona, hyvässä vireessä ja häntä heiluen. Parasta. <3
Vaikkei Ärinöissä kisattukaan agilityssä, niin muutama vklp taaksepäin kisailtiinkin sitten oikein olan takaa. Heinäkuun alussa oli nimittäin Joensuussa järjestetty Agiråkki-niminen tapahtuma. Kisattiin Kundin kanssa pe, la & su-päivinä kaikilla mahdollisilla radoilla. :D Lähdimme reissuun siis pe-aamuna aikaisin Lahdesta, ja reissuseurana meillä oli Kundin sisko Hikka, ja Hikan omistaja Pia. Yövyttiin kisakentän lähellä olevassa kesähotellissa kaksi yötä.
Ja itse kisoihin siis. Perjantaina päräytettiin ykkösten agiradalta nolla. Se oli meidän kolmas nolla ja siitä siis OIVA ja voitto. Itse ratahan oli puoliksi sujuva ja puoliksi kalastelua, ja muutama pidempi kaarros ja käännös matkalle mahtui. No, nolla kuin nolla. Lauantaiksi sitten päätin jo nousta kakkosiin.
Lauantaina kakkosissa saatiin agilityradalta nolla, siitä LUVA ja sijoitus 1. Vauhtia meillä hidastaa mm. kepit ja keinu, joihin pitäisi jotain keksiä. Vähän kaarroksia voisi nipistää tiukemmiksi myös. Eihän Kundi vauhdissa bortsuille pärjää, mutta joskus riittää, kun on vain riittävän tarkka ;) Muutama vitonen ja kymppi saatiin muistaakseni myös, niillä päästiin sijoille ja palkinnoille myös. :D
Sunnuntaina saatiin vielä kakkosten hyppyradalta nolla ja LUVA, siinä sijoitus 2. ja huima etenemäero ensimmäiseksi sijoittuneen bortsun ja Kundin välillä. Harmittaa, kun se vaikuttaa omaan mieleen niin huimasti, vaikka koira teki huippuhyvän radan ja meillä oli oikeasti radalla hauskaa yhdessä. <3
Yksi tärkeä asia, jonka palautin kotiinpaluun jälkeen mieleen on tämä:
”...if you want your young dog to become a champion...you must believe in him. You must treat him like a champion. You must make him believe he is a champion.
You cannot fret over how wide his turns are, how slow his times are, how so and so beat him etc etc. You cannot be disappointed in him. You must instill confidence. You must build trust. You must come off the course making him feel like a champion no matter what happened. Your response at the end of the run should be so positive that your dog wants to make it happen again. You must convince him he is a champion even when not doing a agility (tell him, and believe, what a great dog he is).
You must believe in your dog so he can believe in himself"
Linda Mecklenburg
Loistava teksti, joka onkin minulla kotona pöydällä kehyksissä. Tuon kun aina muistaisi.
Kuvat: Kaisa Jalava
Olen päättänyt, että kisataan kakkosissa niin kauan kuin on mahdollista, eli onko se nyt sit 7 vai 8 LUVAa? Täytyy saada hieman kisarutiinia molemmille alle, eikä olla vielä todellakaan valmiita kolmosten radoille.
Kuva: Agiråkki
Seuraava etappi agilityn suhteen meillä tuleekin olemaan pian, kun kolmen päivän kuluttua, eli maanantaina lähdemme Jonin, Kundin ja Airan (turistikoira) kanssa kohti Hollantia ja pyreneittenapaimenkoirien agilityn rotumestaruuskilpailuja. Lähdemme matkaan maanantaina, ollaan ma-ti yö laivalla, tiistaina ajetaan tätini luokse Etelä-Ruotsiin jossa ollaan ti-ke yö. Keskiviikkopäivä ajetaan Tanskan läpi Saksan Bremeniin, jossa ollaan ke-to yö. Torstaina ajellaan perille Hollantiin kisapaikalle. Siellä meillä onkin torstai ja perjantai sitten aikaa tutustua paikkoihin, kun itse radat ovat vasta lauantaina ja sunnuntaina. Tosi kiva lähteä reissuun yhdessä koirien kanssa, samalla reissu tulee olemaan myös meidän tämän kesän ainut lomareissu. <3
Kun palataan reissusta kotiin, niin luulen että agilityn treenaaminen jää vähäksi aikaa vähemmälle, koska aion keskittyä 110% maastolajeihin ja tottikseen, kun vielä on kesää jäljellä. :D Ollaan nyt päästy Lahden Käyttökoirien jälkiryhmän kanssa treenaamaan kerran viikkoon jälkeä, mutta eihän se mihinkään riitä. Itsenäisesti pitäisi tehdä janoja, keppitreenejä, esineitä... Ja lisäksi huvittaisi kokeilla vielä uutena lajina pk-viestiä, josta minulla ei ole sitten yhtään mitään muuta käryä kuin se, mitä olen netistä lukenut. Mikään ei kuitenkaan estä kokeilemasta, ja ollaankin jo Jonin ja Kundin kanssa otettu yhdet alkeisviestitreenit kolmeen pekkaan ja hyvinhän ne meni. :P vaikuttaa mielenkiintoiselta.
